Lukijalta: Hoivapalvelujen haasteet ratkaistaan yhteistyöllä – ei monopolilla
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on nostanut esille aiheellisen huolen vanhustenhoidon tilasta. Jaamme huolen. Hoivan laadusta, henkilöstön jaksamisesta ja palvelujen saatavuudesta ei voi tinkiä. Väestön ikääntyessä kyse on koko hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydestä.
Keskustelu kääntyy silti liian helposti vastakkainasetteluun: julkinen vai yksityinen. Ikään kuin vaihtoehtoina olisivat julkinen monopoli tai suurten yritysten hallitsema markkina. Tällainen asetelma kaventaa ratkaisuvaihtoehtoja.
Monopoli – oli se julkinen tai yksityinen – keskittää valtaa ja vähentää joustavuutta. Hoivassa se voi merkitä etääntymistä paikallisista yhteisöistä ja henkilöstöstä. Keskitetty rakenne on myös haavoittuva, jos ongelmat kasaantuvat.
Keskeinen kysymys ei ole vain se, kuka palvelun tuottaa, vaan se, miten palveluja hankitaan.
Kilpailutuksissa ratkaisee liian usein halvin hinta. Hoivatyön laatu, henkilöstön pysyvyys ja ennaltaehkäisevä työ jäävät varjoon. Jos yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei mitata, sitä ei myöskään arvoteta. Silloin säästö syntyy paperilla, mutta kustannukset näkyvät arjessa.
Suomalaisen mallin vahvuus on ollut monituottajuus: vahva julkinen vastuu, järjestöjen työ ja vastuullinen yrittäjyys rinnakkain. Tämä tasapaino on tehnyt järjestelmästä joustavan, kestävän ja ihmistä lähellä olevan. Tätä tasapainoa ei pidä purkaa, vaan vahvistaa.
Yhteiskunnallinen yritys on tässä yksi luonteva kumppani. Yhteiskunnallisen yrityksen ensisijainen tavoite on tuottaa positiivinen vaikutus yhteiskuntaamme. Mahdollinen ylijäämä ohjataan takaisin palvelujen kehittämiseen ja laatuun. Toiminta on pitkäjänteistä ja paikallisesti sitoutunutta.
Paikallisesti juurtunut, yhteiskunnallinen toimija voi turvata hoivapalveluja alueilla, joilla vaihtoehdot muuten kapenisivat. Haja-asutusalueilla yksipuolinen rakenne on erityisen riskialtis. Markkinaehtoinen logiikka ei yksin turvaa palveluja siellä, missä asiakasmäärät ovat pieniä ja etäisyydet pitkiä.
Toisaalta julkinen tuotanto ei yksin vastaa kaikkiin tarpeisiin. Hajautettu toimijakenttä on myös huoltovarmuuden näkökulmasta kestävämpi kuin keskitetty monopoli. Tarvitaan rinnakkain toimivia ratkaisuja.
Keskustelussa esillä ollut hoiva-alan työvoimapula tarvitsee ratkaisuiksi pitkäjänteisiä malleja, joissa työntekijöiden osaaminen varmistetaan ennen vastuullisiin tehtäviin siirtymistä. Tarvitaan koulutusta, työssä vaadittavaa kielitaitoa ja työyhteisöjen tukea.
Tämä edellyttää sitoutumista, jota lyhyen aikavälin taloudellinen optimointi ei tue. Yhteiskunnalliset yritykset yhdessä järjestöjen kanssa voivat ottaa tässä vahvemman roolin koulutuksen ja työelämäpolkujen rakentajina.
Hoivapalvelujen tulevaisuus rakennetaan yhteistyöllä. Vahva julkinen vastuu, yhteiskunnalliset ja yksityiset yritykset sekä järjestöjen työ rinnakkain turvaavat laadukkaan ja inhimillisen hoivan jokaiselle – asuinpaikasta riippumatta.
Juha-Erkki Mäntyniemi
toimitusjohtaja, Suomen Setlementtiliitto
Carita Röpelinen
toiminnanjohtaja, Setlementti Toivola ry
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/