Kasvu- ja kuiviketurpeen määrä turvattava, turpeesta huoltovarmuusenergiaa
Kasvihuoneyrittäjät ovat ajautumassa ahdinkoon energiaturpeen tuotannon alasajosta. Paikallinen Ansari-Yhtymä Oy ilmaisi huolensa asiasta Ylen uutisissa. Kun energiaturvetta nostetaan, samalla pintakerroksista saadaan kasvu- ja kuiviketurvetta. Jos nosto tapahtuu vain kasvu- ja kuiviketurpeena, kustannukset nousevat.
Turve on paras kasvualusta kasvihuonevihanneksille esim. tomaatille ja kurkulle sekä puutarhatuotteille. Kasvuturpeen tuotannon loppuminen iskee myös tavalliseen kotipuutarhuriin, koska kaupan multapussit sisältävät myös turvetta.
Turvetta käytetään paljon myös kuivikkeena. Kuiviketurpeella edistetään eläinten hyvinvointia ja se sitoo hyvin lannan sisältämää typpeä, fosforia sekä nestettä. Turvekuivitetulla lannalla on parempi lannoitevaikutus kuin muilla kuivikkeilla ja se ehkäisee kasvitauteja. Turve onkin monipuolinen tuote, jota ajetaan ahdinkoon ideologisista syistä.
Energiakäytössä turpeen imago on huono, vaikka YK:n alainen hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC totesi turpeen olevan hitaasti uusiutuva eikä fossiilinen energialähde. Ruotsi myöntääkin turpeelle uusiutuvan energian tukea.
Turve uusiutuu noin 1 millimetrin vuodessa, hehtaarille se tekee 10 kuutiometriä. Suomessa on soita noin 10 miljoonaa hehtaaria, joista ojittamattomia soita on noin 40 prosenttia, joissa vuotuinen kasvu on noin 40 miljoonaa kuutiometriä. Verratessa lukuja turpeen nostoon, joka suurimmillaan oli 27 miljoonaa kuutiometriä ja nykyisellään alle 10 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, turvetta voitaisiin hyödyttää laajemminkin uusiutuvuuden näkökannalta.
Kun asiaa tarkastellaan päästöjen kautta, noin 10 prosenttia Suomen CO2-päästöistä tuli turpeesta, nyt jo huomattavasti vähemmän. Turve kuuluu päästökaupan piiriin, jonka hinta on noussut moninkertaiseksi muutamassa vuodessa ja ohjaa näin turpeen käyttöä. Suomi verottaa turpeen energiakäyttöä. Esitetty uusi lattiamekanismi aiheuttaa päästöhinnan laskiessa verojen nousemisen. Parempi olisikin kiikkulautamekanismi, jolloin päästöjen hinnan noustessa, vero laskisi samassa suhteessa.
Ratkaisu onkin nostaa turpeen huoltovarmuustuotannon määrä välittömästi vähintään vuoden 2030 puolitustavoitteeseen, joka on yli 10 miljoonaa kuutiometriä. Tällä turvattaisiin myös riittävä kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto. Työpaikkoja säilyisi ja Suomen energiahuoltovarmuus taattaisiin kotimaisella turvetuotannolla, eikä ulkoistettaisi sitä kalliiseen tuontihakkeeseen.
Jari Karhu, Kesk. kuntavaaliehdokas, Lappeenranta