Ei tule hyväksyttävyyttä ilman oikeutta
Entinen pääministeri Paavo Lipponen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä (12/2013): ”Jos Keiteleelle, Kolille, Tahkolle, Oulujärven Manamansaloon, Lapin tuntureille tai vastaaviin paikkoihin annetaan pystyttää tuulivoimaloita, on sellainen raiskaus liitettävä uutena listaan rikoksista ihmiskuntaa, erityisesti Suomen kansaa kohtaan…Tuhoudu eivät vain maisemat, vaan myös elinkeinot, kuten kasvupotentiaalia omaava matkailu, jotka elävät herkistä näkymistä.”
Joukko entisiä keskustan pääministereitä ja ministereitä vetosi tässä lehdessä Olli Rehnin puolesta, jotta Rehnistä olisi tullut presidentti. Rehnin tulos oli hyvä, mutta kaukana siitä, että hänet olisi valittu presidentiksi. Vielä paljon kauemmaksi tavoitteesta jäi Paavo Lipponen vuonna 2012. Hän sai 6,7 % annetuista äänistä.
Tuulivoimapolitiikassa Paavo Lipposen kanta oli kuitenkin jo seuraavana vuonna vaalin jälkeen hyvin ryhdikäs ja selkeä. Nykyisen presidentinvaalin ehdokkaille tuulivoimapolitiikka ei ollut edes maininnan arvoinen asia, Jussi Halla-ahoa ja Sari Essayahia ehkä lukuun ottamatta.
Tämä on hyvin huolestuttava asia. Kun tarkkailee, mitä maaseutukunnissa tapahtuu, niin tulee johtopäätökseen, että tuulivoima repii yhteisöjä hajalleen ja ihmiset katkeroituvat toisilleen pahemmin kuin kenties milloinkaan vuoden 1918 jälkeen.
Keskustapuolueen johtavat poliitikot ovat sulkeneet asialta korvansa yksi toisensa perään: Mauri Pekkarinen, Matti Vanhanen, Juha Sipilä, Annika Saarikko, Mika Lintilä, Olli Rehn…
Jos he joskus jotakin vakavaan kahtiajakoon viittaavaa sanovat, se on tällaista tyhjää lätinää, jota europarlamentaarikko Mauri Perkkarinen sanoi bloginsa lopussa: ”Erityisesti puhdas sähkö on suuri uusi mahdollisuutemme. Tuulivoiman hyväksyttävyyden parantamiseksi on kuitenkin paljon vielä tehtävissä.”
Ei tule hyväksyttävyyttä, ellei tule oikeutta. Maaseutukunnissa on noussut kasvava joukko ihmisiä reagoimaan voimakkaasti äärimmäisen tärkeässä asiassa: Kun suuria ja äänekkäitä tuulivoimaloita tuodaan väkisin ja salaa vehkeilemällä ja viranomaisten myötävaikutuksella ihmisten kotien vaikutuspiiriin, niin kyseessä on Suomen perustuslain vastainen rikos. Entinen pääministeri Lipponen sanoi asian vielä jyrkemmin: Rikos ihmiskuntaa ja erityisesti Suomen kansaa vastaan.
Ihmisten kokemukset tuulivoiman aiheuttamista terveysongelmista on otettava todesta. Samoin se fakta, että tuuliteollisuudella pilataan erittäin tärkeitä kansallismaisemia. Eikä vähäinen ole sekään asia, että kotien omaisuuden taloudellinen arvo tuuliteollisuuden vuoksi romahtaa.
Onko edes toivoa, että kummallisen keskustajohtajista löytyisi jatkossakaan sellaista presidenttiehdokasta, joka ottaisi huolen aiheeksi kansaa repivän kahtiajaon?
Tuulivoimakolonialismin uhreiksi joutuneet ovat käyttäytyneet toistaiseksi hyvin hillitysti. He ovat yrittäneet puhumalla ja kirjoittamalla saada sellaista muutosta aikaan, että perustuslakia on kunnioitettava. Kun kokemus kerta toisensa perään on se, että se tie on turha, niin mikä on seuraava vaihe? Kaikki eivät alistu tallottaviksi.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/