Suomen hallituksen linjalla
Sosiaalisessa mediassa kiertää monenmoisia kommentteja ja tulkintoja äänestämisestäni Euroopan parlamentissa Venäjää koskevissa pakotteissa. Muutama sana asiasta.
Olen äänestänyt kaikkien niiden pakotteiden puolesta, jotka ovat nyt voimassa. Lisäksi olen tukenut muita, vielä kovempiakin, joita EU:n neuvosto ei ainakaan vielä ole hyväksynyt.
Myös vuosina 2019–2021 suoritetuista kymmenissä/sadoissa pakoteäänestyksissä, olen äänestänyt niiden puolesta.
Tyhjää äänestin tuolloin vaatimuksessa keskeyttää/lopettaa Nord Stream II- ja Fennovoima-hanke sekä sittemmin Venäjän irrottamisessa Swift-järjestelmästä.
Navalnyn kohtelun tuomitsin heti, kun ensimmäinen kansainvälinen todiste tuli. Äänestin hänelle myös Saharov-palkintoa. Kanssani samalla tavalla äänesti kaksi kokenutta suomalaista kollegaa.
Näin menetellen halusin noudattaa Suomen hallituksen linjaa. Se oli samalla monen muunkin EU-maan hallituksen linjaa.
Miksi minun olisi pitänyt tuolloin vastustaa Saksan ja Venäjän yhteistä kaasuputkihanketta, kun nämä maat itse katsoivat yhteistyölleen olevan edellytyksiä?
Tai miksi vaatia Brysselissä Fennovoima-hanketta lopetettavaksi niin kauan kuin Suomen hallitus sitä tuki?
Sodan alettua kaikki mahdolliset sanktiot on otettava käyttöön. Niiden puolesta olen siis äänestänyt.
Kaikille maille kaikki ei vieläkään käy. Saksan kanta Nord Stream I:ssa on esimerkki tästä.