Lukijalta: Eläkeläiset ovat jo osallistuneet talkoisiin
Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa Suomen taloudellista ahdinkoa on pyritty ratkomaan etsimällä yhä uusia säästökohteita.
Säästöjä on aina helpompi keksiä kuin uusia työllistäviä yritysideoita, ja siksi keskustelu on kääntynyt usein niihin ryhmiin, joiden puolustuskyky on poliittisesti heikointa. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi työttömät ja eläkeläiset, joilta puuttuvat muun muassa työtaistelukeinot.
On murheellista, että monet säästöehdotukset eivät perustu faktoihin. Esimerkiksi vaatimus siitä, että eläkeläisten tulisi nyt “osallistua talkoisiin”, sivuuttaa sen, että he ovat tehneet niin jo vuosikymmenten ajan.
Nykyiset eläkeläiset ovat ensinnäkin maksaneet edellisen, sotaa käyneen sukupolven eläkkeet. He ovat rahoittaneet oman koulutuksensa opintolainoilla ja kesätöillä ja myöhemmin maksaneet veroillaan nykyisen työikäisen sukupolven opinto- ja asumistuet sekä vanhempainrahat – etuudet, joita he itse eivät aikanaan saaneet.
He eivät saaneet eläkekertymää tutkinnoista eivätkä käytännössä vanhempainrahaa opiskeluaikana. Kuntien vuokra-asuntoihin he eivät päässeet, koska laskennalliset tulot katsottiin liian suuriksi. Valmistuttuaan he maksoivat lastensa päivähoidosta aina korkeimmat maksut.
Lisäksi he ovat maksaneet myös omat työeläkkeensä, joiden seurauksena työeläkelaitoksilla on merkittävä sijoitusvarallisuus. He ovat kasvattaneet lapsia – tulevia veronmaksajia – kuten kaikki sukupolvet ennen heitä.
Siksi on huolestuttavaa, että osa nuoremmasta sukupolvesta ei tunnu tuntevan tätä historiaa. Yhteiskunta ei pysy pystyssä ilman uusia sukupolvia – lemmikkieläimet eivät maksa eläkkeitä.
Lasten hankkiminen on yhteiskunnallinen teko; ja vaikka se on vaativaa, nykyiset lapsiperheet saavat kuitenkin moninkertaisesti enemmän tukea kuin lapsiperheet 50 tai 100 vuotta sitten.
Nykyisen sosiaaliturvan ongelma ei ole tukien määrä, vaan se, ettei järjestelmä aina takaa minimitoimeentuloa eikä työnteon kannattavuutta. Näihin haasteisiin tulisi keskittyä, ei eläkeläisten syyllistämiseen. Kannattaa myös muistaa, että nykyiset nuoret ovat tulevia eläkeläisiä.
Eläkkeiden leikkaaminen on kaksiteräinen miekka. Työeläkkeet maksetaan työeläkelaitoksista, joten niiden leikkaaminen ei säästä valtion tai kuntien rahoja – vaan pienentää verotuloja. Jo nyt eläkkeistä maksetaan enemmän veroa kuin palkkatuloista. Kansaneläkkeet taas ovat jo nyt niin pieniä, ettei niistä voi enää leikata.
Lisäksi perustuslain omaisuudensuoja koskee myös työeläkkeitä. Jos niitä ryhdytään sosialisoimaan, avataan ovi myös muun omaisuuden sosialisoinnille. Historia osoittaa, ettei tämä tie johda menestykseen vaan diktatuuriin.
Yksi näkökulma jää keskustelussa usein huomiotta: sukupolvien välinen vastavuoroisuus.
Jokainen sukupolvi rakentaa seuraavalle perustan, ja jokainen sukupolvi hyötyy edeltäjiensä työstä. Talouskeskustelu kärsii, jos siitä tehdään sukupolvien välistä nokittelua. Tarvitsemme kokonaiskuvaa, jossa ymmärretään, että hyvinvointi syntyy yhteistyöstä, ei syyllistämisestä.
Kestävä tie Suomen elinvoiman vahvistamiseen kulkee uusien investointien, sujuvampien lupaprosessien, pankkien rahoitushalukkuuden, kuluttajien luottamuksen ja teollisuuden kilpailukyvyn kautta. Lisäksi on välttämätöntä tukea perheiden lapsitoiveita ja varmistaa, että työnteko kannattaa.
Säästölistojen ja Sääntö-Suomen sijaan tarvitsemme rohkeutta rakentaa tulevaisuutta.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/