Pudasjärveltä Kuopion Keskustan johtoon – Miriam Putula-Vasari haluaa vapauttaa puolueen vanhoista traumoista

Keskusta

Keskustaa tarvitaan taas yhteiskuntarauhan säilyttämiseen, sanoo Kuopion Keskustan tuore puheenjohtaja Miriam Putula-Vasari, 31.

Se oli myös Maalaisliiton ensimmäisiä tehtäviä. Yhteiskuntarauha on Putula-Vasarin mielestä jälleen koetuksella, kun ihmiset poteroituvat toisilleen vihamielisiin lokeroihin.

Monet kokevat, ettei Suomi ole enää oikeudenmukainen maa. Usko tulevaisuuteen horjuu.

– Nämä ovat asioita, jotka pikkuhiljaa nakertavat rauhaa, Putula-Vasari näkee.

– Suomi tarvitsee etenkin näinä aikoina keskustan vakauttamaan tätä yhteiskuntaa.

Putula-Vasarilla on tosin viesti myös keskustalaisille itselleen.

– Kannustaisin keskustalaisia miettimään, miten me oikeasti teemme meistä sellaisen porukan, joka saa asioita aikaan ja vetää yhtä köyttä.

Hänen mielestään puolueessa pitäisi sietää paremmin sitä, että joistakin asioista ollaan eri mieltä. Tärkeintä on, että samanmielisyyttä on riittävästi.

Putula-Vasarin mukaan jäitä tarvitaan hattuun etenkin kevään 2027 eduskuntavaalien lähestyessä. Nykyinen oppositiopuolue keskusta tulee luultavasti määrittelemään aika paljon sitä, millainen hallitus Suomeen muodostuu.

Putula-Vasari haluaisi sulkea pois blokkipolitiikan ja vapauttaa puolueensa hallitusyhteistyöhön liittyvistä traumoista.

– Jos menemme hallitukseen SDP:n kanssa, se ei tee meistä sosialisteja. Kokoomuksen kanssa hallituksen muodostaminen ei tee meistä markkinaliberaaleja oikeistolaisia. Kaikki tekevät hallituksessa joustoja.

Putula-Vasarin mielestä on selvää, että sekä Juha Sipilän (kesk.) että Sanna Marinin (sd.) hallitukset tekivät paljon oikeita asioita, mutta myös virheitä.

Marinin kaudessa häntä jäi harmittamaan se, että keskusta jäi ”omituiseen limboon” siinä, haluaako puolue olla hallituksessa vai ei.

– Olimme epävarmoja ja asetimme siten itsemme siihen tilanteeseen, että olimme helppo haukkumisen kohde perussuomalaisille.

Miriam Putula-Vasari on keskustan piireissä pyörineille tuttu kasvo. Hän on toiminut keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana ja istunut keskustan monilla vaikuttamisen tasoilla aina paikallisyhdistyksestä puoluehallitukseen.

Pudasjärvellä syntyneen Putula-Vasarin vanhemmatkin olivat puolueessa aktiivisia.

– Olen klassinen äidinmaitokepulainen, hän toteaa.

Oulun yliopistossa puheterapeutiksi opiskellut Putula-Vasari muutti aviomiehensä kanssa Kuopioon puolitoista vuotta sitten. Tämän vuoden alusta lähtien hänen tittelinsä on jo ollut Kuopion Keskustan puheenjohtaja.

Miten siinä niin kävi?

– Minua pyydettiin tehtävään, hän naurahtaa.

– Oli meillä kisakin, ja minulla oli kaksi mahtavaa vastaehdokasta.

Putula-Vasari on vaikuttunut sekä uudesta kotikaupungistaan että sen puolueväestä.

– Täällä on mahtava keskustayhteisö, yhteen hiileen puhaltava ja kannustava. Kyllä se oli sellainen porukka, joka veti puoleensa.

Nuorten aktiivinen aika keskustassa päättyy usein siihen, kun keskustanuorista tai keskustaopiskelijoista kasvetaan työelämän ja muihin aikuiselämän kiireisiin.

– On se aika tyypillinen tilanne, Putula-Vasari myöntää.

Hän sanoo, että tilanteen korjaamiseksi paikallisessa toiminnassa pitäisi puhua asioista, jotka kiinnostavat nuoria aikuisia. He eivät välttämättä innostu myöskään vaaliteltoilla seisomisesta varttuneempien tapaan.

– Otetaanko kolmekymppisten osaaminen vastaan ja ymmärretäänkö sitä, että ruuhkavuodet vaikuttavat ajankäyttöön?

Kuten useimmilla perinteisillä poliittisilla järjestöillä, myös keskustaopiskelijoilla ja keskustanuorilla on ollut haasteita jäsenmäärän ylläpitämisessä.

Pitäisikö niiden yhdistyä? Vieläkö tarvitaan erilliset järjestöt?

– Ei voi muuta sanoa kuin että todellakin tarvitaan, Putula-Vasari vastaa.

– Puolue tarvitsee KOL:n kaltaisen pumpun, joka puhuu opiskelija- ja kaupunkipolitiikkaa sekä valmistaa myös hallinnollisempiin tehtäviin puolueessa. Se on erilainen paikka toimia kuin keskustanuoret.

Putula-Vasarille KOL teki sekä aate- että järjestökasvatuksen.

– Tarvitsemme sen foorumin jatkossakin. KOL on osalle luonnollisempi väylä tulla puolueeseen kuin keskustanuoret, ja varmasti niin on myös toisinpäin.

Puheterapeutin työ tuntuu juuri oikealta Putula-Vasarille, koska siinä yhdistyvät asiat, joista hän on aina ollut kiinnostunut: psykologia, ihmiset ja suomen kieli.

Hän kuntouttaa lapsia, joiden puhe voi olla niin epäselvää, etteivät läheisetkään sitä ymmärrä. Toiset eivät tuota puhetta ollenkaan. Osan arkea haittaavat heikko sanavarasto tai kuuntelutaitojen haasteet.

– Parasta työssäni on, kun näkee, miten lapsi tulee viimein ymmärretyksi, Putula-Vasari kertoo.

Ammatti vaikuttaa myös poliittisten puheiden kuunteluun. Putula-Vasari kiinnittää huomiota äänen vivahteisiin, voimakkuuteen ja karismaan. Puheessa tärkeintä on kuitenkin viesti ja se, miten se välitetään.

Mieleen on jäänyt erityisesti syyskuun 2019 puoluekokous, jonka puheenjohtajavaalissa Antti Kaikkonen piti kuuluisan reppupuheensa ja Katri Kulmuni vertasi perunapellon kitkemistä keskustan kaipaamaan uuteen nousuun.

– Puheissa kuului keskustalaisen retoriikan onnistuminen, molemmilla meni niin monta asiaa nappiin.

Putula-Vasari peräänkuuluttaa keskustalle erottuvaa eduskuntavaalikampanjaa.

Menneistä onnistumisista hän nostaa esiin kevään 2015 eduskuntavaalien ”Suomi kuntoon” -kampanjan, jonka sanoma oli hyvin selvä.

Samaa Putula-Vasari ei voi sanoa kevään 2021 kuntavaalimainoksista, joissa Annika Saarikko ja Matti Vanhanen paistoivat kananmunia ”aurinkoinen puoli ylöspäin”.

– Ne olivat sympaattisia, mutta eivät niinkään jääneet mieleen siitä, mitä niillä haluttiin sanoa ja mitä muutosta Suomelle ajettiin.

Putula-Vasari vaikutti keskustaopiskelijoissa silloin, kun järjestö ajoi ”feminististä aluepolitiikkaa”. Se tarkoittaa sitä, että sukupuolen ei pitäisi määrittää asuinpaikkaa tai koulutusastetta.

Putula-Vasarin mukaan aihe on entistäkin ajankohtaisempi. Sukupuolten eriytyminen näkyy selvästi siinä, että nuoret miehet jäävät pienille paikkakunnille ja naiset muuttavat kaupunkeihin.

Matalasti koulutetulla miehellä on myös pienempi todennäköisyys saada lapsia.

– Tämä on aluepoliittinen kysymys, ja siitä pitäisi puhua paljon enemmän.