Nyt on vahvan valtion aika

Etenkin Venäjän presidentti Vladimir Putinin julmat teot, mutta myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin sekoilu ovat ajaneet suuren osan maailmaa taantuman tielle.

Trumpin häikäilemätön kauppapolitiikka romuttaa kaikkia niitä pelisääntöjä, joita USA on tähän saakka muulta maailmalta vaatinut. Trumpin luottamus siihen, että muun maailman rokottaminen kanavoi vaurauden hänelle itselleen, ja kenties USA:lle, voi jäädä haaveeksi. Kärsijöitä olemme kaikki. Ja kärsimystä voi lisätä se, jos Trumpin yritykset luoda tyhjästä eli kryptovaluutoilla itselleen miljardeja vetävät vesiperän. Se heijastuisi Hedge-rahastojen vakauteen ja aiheuttaa uuden finanssikriisin.

Meno on myrkkyä jo ilman Putinia ja Trumpia hiipumassa olevalle Suomen taloudelle. Käsiä ei silti saa nostaa ylös. En ymmärrä, missä viipyvät hallituksen toimet, joilla Suomen murroksessa kirkastuneet vahvuudet saataisiin kunnolla käyttöön? Missä viipyy strategia, joka houkuttelee halvasta, päästöttömästä sähköstä kiinnostuneet investoijat Suomeen?

Vuosi pari sitten hallitus puhui satojen miljardien eurojen ryntäyksestä, joka odottelee sisäänpääsyä. Harvat ovat tänne osuneet. Data-keskukset eivät riitä. Ja esimerkiksi valmistuneet tai valmistumassa olevat vetyhankkeet ovat jo vuosia sitten liikkeelle lähteneitä. Mutta, missä ne uudet? Puolustustarvikkeissa! Kyllä, ”tässä sota auttaa”. Mutta ei tämäkään riitä.

Muutos on radikaali.

EU:n päästökauppajärjestelmä kiristyi kaksinkertaiseksi viime vuoden vaihteessa. Kun aikaisemmin päästövelvolliselle sallittu päästöjen määrä aleni 2,2 prosentilla per vuosi, on nyt vastaava lukema 4,4 prosenttia vuodessa.

Muutos on radikaali. Rahassa päästöintensiivinen teollisuus maksaa Euroopassa lähivuosina satoja miljardeja euroja vuodessa enemmän päästöistä kuin tänään. Se tuntuu maissa, joissa kaikki energia on päästöintensiivistä, erityisesti missä sähkö on sellaista. Ja sellaista sähkö on lähes kaikkialla muualla EU:ssa paitsi Ruotsissa ja Suomessa.

Kun Suomen puhtaan sähkön käytölle perustuvat investoinnit antavat odottaa, sähkön hinta laskee tuon tuosta nollaan ja aurinko- ja tuulivoimainvestorit pitävät pillit pussissa. Vain ydinvoiman jatkuvat stopit nostavat hinnat välillä pilviin.

Jos Suomi ei kykene kirkastamaan strategiaansa uskottavin toimin päästöttömien investointien kohdemaana, pillit pysyvät pussissa, ja investointien virta Ruotsiin, Tanskaan ja Irlantiin jatkuu.

Päästöttömän sähkön tarjonnan varmuutta voisi lisätä se, jos hallitus ryhtyisi toimiin sähkön varastointijärjestelmien toteuttamiseksi. Teknologia on olemassa, tahto puuttuu.

Valtion on meilläkin otettava teollisuuspolitiikassa vahva ote.