Etsikkoaikaa ei sovi hukata!
Yksi EU:n vastatoimista Venäjän julmalle sodalle oli energian tuonnin rajoittaminen heti vuonna 2022. Energia kun on Putinin sodan ylivoimaisesti tärkein rahoituslähde. Käyttöön otettiin hintakatto ja tuonnin lakkauttamisen piti tapahtua pian, viimeistään vuoteen 2025 mennessä.
Toisin on käynyt. EU:hun tuotiin Venäjältä energiaa viime vuonna 23 miljardilla eurolla, erityisesti LNG-kaasua. Tämä on enemmän kuin EU:n suora sotilaallinen tuki Ukrainalle. Kreikka, Itävalta, Unkari, Puola, Slovakia ja Baltian maat ovat suurimpia tuojia.
Nyt EU:n komissio patistelee jäsenmaita sulkemaan hanat viimeistään vuoden 2027 kuluessa. Mutta vasta silloin. Osa EU-maista on haluton sulkemaan Venäjä-hanoja, osa ei ole kyennyt löytämään korvaavaa tuontia tai ei ole ollut valmis lisäämään uusiutuvan tuotantoaan. Päinvastoin, monissa EU-maissa puhaltavat nyt Trumpin tuulet. Ei haluta.
Trump irrotti maansa Pariisin ilmastosopimuksesta. Hän on myöntänyt lisälupia fossiilisen energian tuotantoon USA:ssa ja hän on lopettanut Bidenin hallinnon uusiutuvan energian tuet. Trump ei liioin tue Venäjän fossiilisen pakotteita. Maailman ylivoimaisesti suurin (per/asukas) päästöjen aiheuttaja vähät välittää tässäkin asiassa vastuuttomuutensa seurauksista muulle maailmalle. Onneksi USA:n muutamissa osavaltioissa uusiutuvan välttämättömyys ymmärretään.
Suomessa asia on osin toisin. Teimme energiapolitiikan suunnanmuutoksen vuonna 2010. Suomi ei ole tuonut sähköä enää vuosiin eikä enää muutakaan energia Venäjältä. Sähkömme on tänään päästötöntä ja Euroopan halvinta. Sähkön miinushintatunteja meillä oli viime vuonna enemmän kuin muualla. Ja tämä vuosi taitaa ajaa edellisenkin ohitse. Suomenkin CO2-päästöt ovat kuitenkin edelleen lähellä 40 miljoonaa tonnia. Parempaan pitäisi päästä. Liikenne, teollisuus ja maatalous ovat päästöjen pääasialliset aiheuttajat.
Hiilineutraalisuuden – sen, että nielujen ja päästöjen määrä olisi sama – saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä on kuitenkin lähes mahdoton ainakin, jos nielut määritellään edelleen sekavalla tavalla. Nieluja ei voida kasvattaa muutamassa vuodessa esim. 15 miljoonaan CO2-tonniin ja vähentää päästöjä samoihin lukemiin. Tilanne on sama koko EU:ssa. Tavoitteeksi asetettu noin 300 mijoonan CO2-tonnin nielutavoite EU:ssa ei toteudu.
Vaikka nielutavoitetta ei saavutetakaan, Orpon hallituksen ei pitäisi jarrutella päästöjen vähentämistoimia ja puhtaiden investointien edistämistä.
Päästöjä voidaan vähentää sähköistämisen, sähkön varastoinnin toimin ja uusiutuvien ja synteettisten polttoaineiden tuotantoa lisäämällä. Valtiot, jotka tähän kykenevät ovat uuden, sähköön ja päästöttömyyteen nojaavan talouden voittajia. Meillä puhtaan sähkön investoinnit ovat pysähdyksissä, kun markkinahinta makaa maassa kysynnän hitaan kasvun vuoksi.
Tänään maailman suurin päästöttömien polttoaineiden valmistaja, Neste, on talousvaikeuksissa, kun hallitus on pannut jarrut päästöttömien polttoaineiden kotimaiselle kysynnälle. Sen seurauksena päästöt eivät vähene riittävästi ja me maksamme EU:n yhteiseen kanssaan suurempia päästömaksuja, kun liikenne tulee päästökaupan piiriin.
Hallituksen toimettomuuden seurauksena Suomi on hukkaamassa etsikkoaikansa, mikä sillä Ruotsin kanssa on ollut päästöttömän sähkön ja muun uusiutuvan energian eurooppalaisena johtotähtenä.
Nurmeksen ”Vihreämpään yhteiskuntaan”- seminaarissa puheenjohtaja Antti Lindtman (sd.) osoitti oivaltaneensa tämän. Ja se on hyvä.