Missä itäinen Suomi?
Keskustan suhtautuminen uuteen hallitukseen ei tule olemaan helppoa.
Vallalla oleva poliittinen kulttuuri tuntuu vaativan joko–tai-asetelman ylläpitoa. Joko olet puolesta tai sitten olet vastaan. Vasemmisto-oppositio tulee huolehtimaan siitä, että se on vastaan.
Sen rinnalla valikoivan ja analyyttisen politiikan tekeminen tulee olemaan vaikeaa. Silti keskustan on tehtävä valinta millä otteella oppositiossa ollaan.
Puolueen poliittisen perinnön kannalta valinta on keskipuolueelle helppo – mutta useat viime vuodet ovat myös opettaneet, että keskipuolueiden asema ei ole helppo. Silti rohkaisen vanhan tradition jatkamiseen, vaikka tulosten saavuttaminen veisi aikaa.
Institutionaalisissa asioissa keskustan kannattaa muun eduskunnan tavoin puolustaa eduskunnan ja sen kautta hallituksen ja pääministerin asemaa.
Keväällä sattui pääministerin asemaa heikentänyt episodi, kun Sanna Marinia ei oltu kutsuttu kollegojensa tavoin yhteispalaveriin Ukrainan presidentin kanssa, vaikka kokous oli Suomessa. Ei ole kenenkään etu, jos Suomen pääministeristä syntyy kollegojen keskuudessa kuva vajavaltaisesta asemasta.
Eduskunta valvoo hallitusta ja hallitus on vastuussa eduskunnalle myös ulkopolitiikassa. Eli kannattaa systemaattisesti toimia parlamentarismin puolesta ja tukea pääministerin institutionaalista asemaa silloinkin kun olemme oppositiossa.
Hallitusohjelma on poikkeuksellisen pitkä ja yksityiskohtainen.
Kansalliselta kannalta suuri valuvika liittyy siihen, että ohjelmassa ei tunnisteta itäisen Suomen (Kaakkois-Suomesta Lappiin) aseman dramaattista muutosta Venäjän sodan seurauksena.
Ohjelmia luvataan laatia, mutta esimerkiksi valtionyhtiöiden myynnistä otettavien 4 miljardin euron rahojen investointikäytöstä itäinen Suomi saa murusia.
Koko läntinen maailma asetti yhdessä kovenevat talouspakotteet Venäjälle ja rajoitukset Venäjän kaupalle ja liikenteelle.
Maamme itäiset osat ottavat Suomen osalta tästä solidaarisuudesta kovimmat kielteiset seuraukset kontolleen. Siksi kansallisesti olisi tehtävä se, mikä olisi oikein ja kohtuullista ja pyrkiä eri tavoin kohdistamaan politiikkatoimia ja käytössä olevia investointivaroja hyytyville alueille. Infra, yliopistot, kuljetustuet, valtion hallinto jne. olkoot sektoreita, jotka mainitsen tässä yhteydessä.
Maan itäiset osat eivät saa tyhjentyä – kyse on paitsi kansallisesta pärjäämisestä ja alueen ihmisistä myös turvallisuuspolitiikasta. Tyhjiöt täyttyvät aina.
Maan itäiset osat eivät saa tyhjentyä.
Oppositiopolitiikan kannalta vaikeus tulee olemaan siinä, että keskustan pitää mittakaavan osalta olla tukemassa merkittävää osaa säästöistä, mutta muu oppositio ei tätä tule tekemään.
Verokevennyksiä ei tässä tilanteessa todellakaan tarvitse kannattaa, kun syntyy kuva, että veronkevennysten takia säästöjä tehdään kohtuuttomista paikoista.
Oppisitio tekee keskustalle hyvää pitkän vastuunkannon jälkeen. On aikaa pohtia puolueen roolia.
Uskon, että monet äänestäjätkin näkevät, että tällä kertaa oppositio keräsi keskustalta kannatusta katteettomilla mielikuvilla ja lupauksilla. Tästä on hyvä koko vaalikauden muistuttaa – se kuuluu demokratiaan. Mutta sävy ja tapa saisivat olla jotain muuta kuin viime kauden oppositiolla.
Tulosta gallupeissa tulee vasta viiveellä, kunhan ensimmäinen vuosi on kulunut. Samalla meidän kenttäväen keskuudessa on tehtävä työtä presidentinvaaleissa ja valmistauduttava kunta- ja aluevaaleihin.