Itsetunto palaa
Puoluekokouksen tärkein anti oli tunnelma itsetunnon palautumisesta. Vähitellen on opittu siihen, että politiikkaa tehdään kulloisellakin kannatuksella ja asemia on samaan aikaan monia. Saatamme olla maan hallituksessa tai oppositiossa, kunnissa johtavassa roolissa tai marginaalissa, EU:n parlamentissa osaamisen mukaisessa asemassa ja aluevaltuustoissa luomassa uuden järjestelmän toimintatapoja.
Kannatuksessamme on aina ollut aaltoliikettä ja uuteen nousuun on lähdetty, kun olemme löytäneet kulloiseenkin aikaan istuvan otteen ja henkilöt.
En hetkeäkään epäile, etteikö keskustan aika tule taas. Elimme pitkään vaihetta, jolloin oikeisto halusi olla keskustaoikeisto ja osa vasemmistoa keskustavasemmistoa.
Tunku keskikentälle ja yhteiskunnallinen valmius kompromisseihin luonnehtivat tätä vaihetta. Nyt kansainvälinen virtaus on vienyt aatteita vastakkainasettelua hakemaan.
Siinä keskelle jää paljon tilaa, mutta keskikentän politiikalle perinteisessä mielessä ei ole äänestäjien keskuudessa kysyntää. Aikanaan kysyntää tulee.
Puoluekokouksen tärkein puoluepoliittinen linjaus kuultiin uuden puheenjohtaja Antti Kaikkosen suusta: ”pitäkää blokkinne”. Hän sanoi, että ”punavihreä blokki ja oikeistoblokki ovat Amerikan meininkiä, jota Suomi ei tarvitse”. Hyvin sanottu.
Jo nyt voi nähdä, että nykyinen hallituspohja ei ensi eduskuntavaalien jälkeen jatka. Harvoin näin aikaisessa vaiheessa sen näkee näin kirkkaasti. Liioin Rinteen hallituksen pohjaa ei ainakaan keskustan osalta nähdä. Syntyy jotain uutta ja vaalikannatus ja ohjelman sisältö ratkaisevat, saako keskusta siinä paremmin ajettua tavoitteitaan.
Keskustan kannattaa pitää suunnitelmansa avoimina ja keskittyä vaihtoehtonsa rakentamiseen ja sanoittamiseen. Kannatuspohjaa kasvatetaan asioilla, kampanjatyöllä ja ymmärrettävällä esitystavalla. Kunnallis- ja aluevaalit ovat itsessään hyvin tärkeät vaalit, mutta samalla testausta tulevia eduskuntavaaleja varten.
Itse rohkaisisin keskustaväkeä laatimaan joka kunnassa ja maakunnassa kehittämisstrategian. Sen tärkein anti olisi oman porukan kokoaminen miettimään tavoitteitamme ja millä alueellista menestystä haetaan.
Oulun rasistiset puukotukset on koettava tämän ajan Lapuan liikkeen muilutuksina, joita vastaan on nostettava arvopohjaista julistusta kansanvaltaa ja ihmisyyttä korostaen.
Sisällöllisesti nostaisin nyt esille Kaikkosen vedolla laaja-alaisen turvallisuusajattelun huoltovarmuus- ja omavaraisuuspainostuksella, perhepolitiikan, itäisen Suomen kehittämisen, investointien saamisen vihreään siirtymään ja myönteisen asenteen maahanmuuttoon.
Maahanmuuton nostaisin esille sekä talouskehityksen kannalta välttämättömyytenä, mutta myös arvopohjaisena vastauksena oikeistolaista populismia vastaan, joka leikittelee koko ajan vaarallisilla yllytysteemoilla.
Oulun rasistiset puukotukset on koettava tämän ajan Lapuan liikkeen muilutuksina, joita vastaan on nostettava arvopohjaista julistusta kansanvaltaa ja ihmisyyttä korostaen.
Lyhyen tähtäimen väittelyssä haastaisin hallitusta tilannekuvan oikeellisuudesta. Hallituksella on vielä kolme vuotta aikaa tehdä säästöpäätöksiä.
Viisas hallitus ottaa aina huomioon myös suhdannetilanteen ja sen vaatimukset päätösten ajoitukselle. Nyt sivustaseuraavan on vaikea ymmärtää esimerkiksi rakennusalan alasajoa – kun kohdistetusta elvytyksestä ei näy merkkiäkään.
Outoa on myös hyvinvointialueiden ajaminen ongelmiin käytännössä kahden vuoden tasapainottamisvaatimuksella, kun hallitus ei itse aio saada kuin vasta kahdeksassa vuodessa muun julkisen talouden tasapainoon.
Soten rahoituslaki säädettiin ennen sotaa, ennen inflaatiota ja ennen kustannusten nousua. Tällaiset meistä riippumattomat tosiasiat on otettava huomioon ja asetettava hyvinvointialueiden talous osaksi koko valtion kahdeksan vuoden mittaista talouden tervehdyttämistä.
Pahoittelen kirjoituksen rivien välistä pilkottavaa pessimismiä. Se johtuu siitä, että luin toukokuun työttömyyslukujen kasvaneen vuoden takaisesta melko paljon.
Tavallinen talousoppeja lukenut on saattanut tämän päätellä jo pitkään tarkastelemalla hallituksen päätösten ajoitusta. Kovia päätöksiä tehdään koron ollessa korkea, yritysten investointihalujen ollessa alhaalla ja kuluttajien epävarmuuden kasvaessa. Kierre pitäisi kääntää toiseen suuntaan.
Olin Porissa SuomiAreenan vety-keskustelussa. Se herätti toiveita! Kysyntää maailmalta mittaville investoinneille on, EU saa ehkä rahoituksensa järjestymään ja Suomi tarvittavaa työvoimaa maailmalta ja lupajärjestelmät kuntoon.
Kymmenien miljardien investoinnit ovat näköpiirissä – niitä kannattaa kalastaa.