Matti Vanhanen:

Lastuja näiltä viikoilta

Blogi

Opposition silmä osuu EU:n rahoitusratkaisuissa vain yhteen yksityiskohtaan. Siihen, että ns. elpymisvälineestä Suomen saanto on tämän hetken arvion mukaan vain puolet tai hieman alle siitä, mitä laskennallisesti tämän hetken arvion mukaan siitä maksamme unionille vuoteen 2058 mennessä takaisin.

Erotus (yli 3 miljardia euroa) on suuri kahdesta syystä. Olemme hoitaneet koronaa siten, että osuutemme tartunnan saaneista on vain n. 0,2 prosenttia, kun väestöosuutemme on lähes kymmenkertainen. Tämä alentaa saantoamme ja samaa aiheuttaa se, että taloutemme on selvinnyt kriisistä suhteellisen hyvin.

Mutta samat kriitikot eivät katso samoista neuvotteluista saavutettuja muita tuloksia. Nostan esiin vain yhden. Kun Britannia lähti pois, koitui menetetystä jäsenmaksusta merkittävä nousu muille.

Seitsemän vuoden rahoituskaudella jäsenmaksut kasvavat keskimäärin 10,1 prosenttia. Suomen maksut kasvavat Maltan ja Tanskan jälkeen vähiten eli 4,2 prosentilla. Jos meitä olisi kohdeltu keskimääräisesti nousisi jäsenmaksumme seitsemän vuoden jaksossa 676 miljoonan euron sijasta n. 1,6 miljardilla eurolla. Jos tämä erotus jäisi pohjiin seuraaville rahoitusratkaisuille, niin voisimme laskea, että vuoteen 2058 mennessä meitä kohdellaan 5 miljardia alemmilla jäsenmaksuilla kuin jos olisimme keskiarvona.

Mm. Saksan ja Ranskan maksut kohoavat molemmilla 10,8 prosentilla, Un-karilla ja Puolalla n. 20 prosentilla ja naapurillamme Virolla peräti 26 prosentilla. Unionin rahoitusneuvottelut ovat aina kokonaisuus, ja myös tulosta on katsottava kokonaisuutena.

Kommentointimme Aleksei Navalnyin pidätyksen tiimoilta herätti hetkellisen keskustelun.

Itse kannanoton sisältö oli helppo johtaa maamme yleisistä periaatteista. Ajankohtaisia kannanottoja tavallisesti valmistellaan vuoropuhelussa, johon osallistuvat ulkoministeriön, valtioneuvoston kanslian ja tasavallan presidentin kanslian virkamiehet. Näin tapahtui ilmeisesti nytkin.

Tavallisesti sovitaan myös se, miltä tasolta kannanotto annetaan. Minusta riittää, että yksi taho kertoo Suomen kannan – usein se on ulkoministeriön virkamies, ministeri, pääministeri tai presidentti. Nyt ministeritaso olisi tainnut riittää, koska aiheen tarina ei heti pääty ja valtiojohtoa tarvitaan vielä kannanottoineen asiaan.

Kysehän näissä tilanteissa ei ole – tai ei voi olla – siitä, että Suomea edustavilla voisi olla henkilöstä johtuen eri sävyisiä tai eri sisältöisiä kannanottoja. Yhteistoimintavelvoite tarkoittaa sitä, että kanta haetaan yhdessä ja meillä on yksi kanta, jota jokainen keskusteluissaan maailmalla sitten edustaa.

Venäjän kohdalta voi sanoa, että he eivät taida ymmärtää mitä ihmiset muualla ajattelevat. Yhä useammat suomalaiset etääntyvät henkisesti Venäjästä – myönteinen kiinnostus hiipuu koko ajan.

Luulen, että näin on tapahtumassa ympäri Eurooppaa. Se johtaa siihen, että kiinnostus yhteistyön kehittämiseen vähenee koko ajan. Ympäri maailmaa on yrityksille kiinnostavia yhteistyökohteita yhteiskunnissa, joiden yleinen ajattelutapa on helpompi jakaa. Suomelle Venäjä on naapurina mitä luonnollisin yhteistyökumppani, mutta viime vuosina olen törmännyt yhä harvemmin suomalaisiin, joille Venäjä avautuisi ensimmäisenä ja luonnollisimpana suuntana.

Venäjä ei poistu kartalta, mutta monien mielenmaisemassa se jää yhä enemmän taka-alalle.

Puheenjohtajamme Annika Saarikko piti hyvän puheen eduskuntaryhmän talvikokouksessa. Siinä oli erityisesti kaksi mieleeni jäänyttä painotusta.

Keskusta on ”vapautta ja vastuuta” korostava puolue. Tuo sanapari aatteellisena linjauksena sopii niin monen eri elämänalueen teemoihin.

Yrittäjyydessä ja yleensä taloudessa vapaus ja vastuu ovat yrittäjyyden ydintä. Vapaus on voima, joka saa ihmisistä parhaan irti ja vastuuntunto muita ja ympäröivää maailmaa kohtaan asuu myös sisällämme – ainakin meillä keskustalaisilla.

Toinen oli realistinen analyysi vaikutusvallasta. Hän päätti puheensa haasteena maakuntien ihmisille.

Totesi vaikutusvallasta ja sen olemuksesta: Jos ihmiset maakunnissa pirstovat vaikutusvaltansa, ei sitä vaikutusvaltaa enää maakunnille ole.

Äänestäjäthän itse päättävät, millaisen vaikutusvallan haluavat.

Matti Vanhanen Matti Vanhanen on valtiovarainministeri ja keskustan kansanedustaja Nurmijärveltä. Hän toimi Suomen pääministerinä ja keskustan puheenjohtajana vuosina 2003–2010 ja eduskunnan puhemiehenä vuosina 2019–2020.