Demokratia vastaan sananvapaus

Ylen näytelmää Juha Sipilän kaatamiseksi on syytä katsella vielä demokratian ja sananvapauden ristiriitana.

Miksi kohuja nimitetään -gate päätteellä?

Siksi, että taustakertomus on kohutoimittajan narsistinen fantasia. Minä haluan yhtä suuren päänahan kuin Washington Postin pojat saivat aikanaan kaataessaan Nixonin. Tämä saalismerkki tabletin kyljessä on kohutoimittajan ehkä tiedostamaton motiivi.

Sananvapaus on ”eettinen” kilpi, jonka taakse pyrkimys kätkeytyy.

Vastakkain on kaksi eriparista asiaa, demokraattinen äänioikeus, joka toteutuu vaaleissa. Ja muutaman ihmisen työpaikkasankaruus viiteryhmän silmissä.

Millainen olisi tilanne, jossa tällaista sananvapauden sankaruutta voitaisiin pitää oikeutettuna?

Se olisi tilanne, jossa suurten ihmisryhmien oikeus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon olisi uhattuna. Sellaista tilannetta Suomessa ei ole ollut sitten kommunistilakien ja sotien ajan poikkeusolosuhteiden.

Siksi en kutsu viime aikojen näytelmää sananvapauskeskusteluksi, vaan kiihotukseksi demokratiaa vastaan. Ei voi olla niin, että kohutoimittajan kunnianhimo aiheuttaa tappouhkauksia demokraattisesti valitulle pääministerille.

Yllytykseksi anarkiaan sananvapauden varjolla kutsun puolestaan itsenäisyyspäivän mellakoiden valmistelevaa ”uutisointia” reitteineen ja kuviteltuine kohtaamisineen. Se, että kaikki menikin lattean turvallisesti, oli draamaa hakevalle valtamedialle pettymys.

Atte Jääskeläinen ei ole onnistunut estämään kohutoimittajien vastuuttomia sananvapausirtiottoja.

Matti Mäkelä

Mielestäni Atte Jääskeläinen ei ole vaientanut ketään. Päinvastoin, hän ei ole onnistunut estämään kohutoimittajien vastuuttomia sananvapausirtiottoja.

Ylen ajankohtaisohjelmien painotus on edelleen vihervasemmistolainen. Rakoja bunkkerin kylkeen on tosin ilmaantunut, esimerkkeinä Sanna Ukkola ja Jari Mäkäräinen.

Jos aiheet itseään uhriuttavalta mimosamedialta loppuvat, ehdotan kahta, joiden käsittelemättömyys on kummastuttanut minua.

Ensiksikin kysymys siitä, miten paljon kuolonuhreja vastuuton sananvapaus on aiheuttanut.

Kommunismin ja natsien mustaa kirjaa vastaavaa vastuuttoman sananvapauden mustaa kirjaa ei ole.

Laskemisen voisi aloittaa arabikeväästä, Egyptistä Syyriaan. Maita, joilla ei ollut demokraattista perinnettä, yllytettiin vaatimaan länsimaisia arvoja, aiheutettiin ja aiheutetaan sotia ja ruumiita.

Ehkä se poika rannalla olikin vastuuttoman sananvapauden symboli.

Toinen paradoksi on, että monet ääri-islamilaiset arvot ovat lähempänä länsimaisia äärikonservatiivisia arvoja kuin ”edistyksellisiä”.

Eikö suomalaisen maltillisen keski-ikäisen miehen pitäisi olla valtamedian suosikki? Nyt tasa-arvoista demokratiaa kummankin sukupuolen kanssa rakentanutta suomalaista miestä pidetään inhokkina.

Voisiko ulkomaalaisille miehille asettaa mediassa samanlaiset mittapuut kuin suomalaisille?