Eroon soteväsymyksestä
Sote-uudistusta on valmisteltu pitkään. Useampi hallitus on hakenut ratkaisua sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden, laadun ja kustannusrakenteen parantamiseksi.
Kun lopulta uudistus hyväksyttiin, niin sisällöstä käyty keskustelu oli vähäistä. Kesällä monella saattoikin mennä ohi, että sote-uudistusta koskevat lait tulivat voimaan ja uudet hyvinvointialueet perustettiin.
On havaittavissa kansallista soteväsymystä. Kiinnostus sotea kohtaan on todella vähäistä. Uusien aluevaalien tiimoilta on orastavaa keskustelua, mutta se on lähinnä keskittynyt ehdokashankintaan ja äänestysaktiivisuuteen.
Nyt olisi löydettävät keinot selättää kroonistuva soteväsymys. Sote ei tullut valmiiksi kesäkuussa eduskunnan päätöksellä. Nyt on käsillä se vaihe, kun alueilla päätetään millaisia palveluita tulevaisuudessa on tarjolla ja miten ne tuotetaan.
Kyseessä on merkittävä uudistus, joka koskee niin hammashoitoa, neuvoloita, mielenterveyspalveluita, ikäihmisten palveluita kuin terveyskeskuksia. Eli uudistus koskee jokaista suomalaista.
Alueilla väliaikaishallinnot valmistelevat palvelustrategioita. Ne tulevat tammikuussa valittavien aluevaltuutettujen käsiteltäväksi heti kauden alussa. Niissä määritellään hyvinvointialueiden pitkän aikavälin tavoitteet.
Tulevilta hyvinvointialueiden päättäjiltä on lupa odottaa enemmän kuin mielipiteen tymäkkää ilmaisua. Heillä on oltava valmiutta tehdä pitkäkantoisia päätöksiä jo kautensa alusta.
Aluevaltuutettujen yksi keskeinen tehtävä on löytää tasapaino kulujen ja palvelun laadun väliltä. Vastuullinen verorahojen käyttö vaatii läpinäkyvää kustannuslaskentajärjestelmää ja kehysrakennetta, joka kannustaa kustannustehokkuuteen.
Kestävää ei ole kulujen hallitsematon kasvu. Ja samaan aikaan lähtökohtana ei voi olla palvelujen mahdollisimman edullinen hinta. Se ei ratkaise nykyisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tasoon ja saatavuuteen liittyviä ongelmia.
Vastuullista verorahojen käyttöä on myös tuottaa palveluita jatkossakin monituottajamallilla. Eli julkisen tuottajan sijaan tuotantoa voidaan hankkia yrittäjiltä, yrityksiltä ja järjestöiltä. Tämä parantaa palvelujen innovatiivisuutta ja hinta-laatusuhdetta, kun eri toimijat kirittävät toisiaan.
Eli käsissämme on iso kokonaisuus, jossa on otettava huomioon palvelujen laadun ja saatavuuden ja kustannustehokkuuden lisäksi henkilöstön tukeminen muutoksessa, tietojärjestelmien yhtenäistäminen ja kiinteistöomaisuudet.
Ja helpoksi asiaa ei tee se, että henkilöstöä tarvitaan tulevaisuudessa lisää sosiaali- ja terveyspuolelle 200 000 ja samaan aikaan alan työvoiman saatavuus on iso haaste.
Aluevaaleihin on neljä kuukautta. Nyt on aika käynnistää laajempi ja syvempi keskustelu. Käsillä se hetki, että lupausta paremmista palveluista lähdetään lunastamaan. Soteväsymyksen hoitoon tarvitaan muuta kuin unta.