Ei pakolla, vaan sopien
Paikallisen sopimisen edistäminen on yksi meneillään olevien työmarkkinaneuvottelujen isoista asioista. Maan hallituksenkin agendalla asia tuntuu olevan aivan kärkipäässä.
Jokainen vähänkin työmarkkinoita seuraava tietää, että paikallista sopimista tehdään oikeastaan päivittäin jokaisella työpaikalla. Usein tämä sopiminen on normaalia terveen järjen käyttöä ihmisten välisessä toiminnassa.
Myös lähes kaikissa työehtosopimuksissa annetaan mahdollisuus paikalliseen sopimiseen. Kuinka paljon mahdollisuuksia käytetään, vaihtelee kovasti eri alojen ja työpaikkojen välillä.
SAK:lle tärkeää nyt ja tulevaisuudessa on, että paikallisen sopimisen resurssit – osaaminen ja toimintaedellytykset – ovat tasapainossa työnantajien ja työntekijöiden kesken. Liian usein työntekijäpuolen mahdollisuudet tasapuoliseen neuvotteluun ja sopimiseen ovat heikot.
Nyt meneillään olevissa työmarkkinaneuvotteluissa kaikilla osapuolilla on yhteinen ymmärrys siitä, että paikallista sopimista tulee lisätä. Suuri ero työntekijöiden ja työnantajien välillä on siitä, pitääkö lisääminen tehdä sopien vai lakiteitse.
Minusta luontevaa olisi – kun kyse on paikallisen sopimisen lisäämisestä – että se tehtäisiin sopien, ei sanellen
Paikallista sopimista pitää kehittää siten, että ammattiliitot, joilla on kentän kokemus käytettävissään, määrittelevät mistä asioista, missä laajuudessa ja miten paikallisesti voi sopia. Lain ja työehtosopimuksen vähimmäistasoa paremmin voi aina sopia.
Lain kautta ei voida tehdä ohituskaistaa. Paikallinen sopiminen ei myöskään saa johtaa palkkojen eikä muiden työehtojen polkemiseen, mikä taas johtaisi yritysten välillä epäterveeseen kilpailuun.
SAK on näyttänyt vihreää valoa sille, että myös järjestäytymättömät työnantajat saisivat lisää sopimusoikeuksia paikalliseen sopimiseen. Jos näin päätetään, silloin niitä yrityksiä pitää koskea myös samat velvoitteet kuin järjestäytyneitä yrityksiä.
Mikäli nyt saadaan yhteiset askelmerkit, niin tulevan talven aikana asiasta neuvotellaan ja lisätään paikallista sopimista työehtosopimuksiin. Todennäköisesti maaliskuussa voitaisiin katsoa, mitä on saatu aikaan ja miten pitkällä ollaan.