Säkkinen: Keskustalaisten jako kahteen leiriin on keinotekoinen

– Liberaalius tai konservatiivisuus ja punamulta- tai porvarismielisyys ovat huonoja keskustan sisäisen sielunelämän selittäjiä, sillä ne tekevät harvoin oikeutta syille, miksi keskustaan kuulutaan, kirjoittaa Teppo Säkkinen Suomenmaan blogissaan.

Säkkinen muistuttaa, että keskustan tavoitteena alusta pitäen on ollut koota yleispuolueena yhteen erilaisia yhteiskunnalliseen keskustaan itsensä mieltäviä ryhmiä.
– Jako kahteen leiriin on keinotekoinen.

Keskustassa vaikuttavien ajatusvirtausten tunnistaminen auttaisi Säkkisen mukaan luomaan kartan myös hallituspolitiikan luotsaamiseen.

Hän lainaa Seppo Kääriäisen Haastaja-kirjassaan esittelemää jaottelua, joka erottaa viisi erilaista keskustalaista virtausta.

Jaottelu on Säkkisen mielestä edelleen puhutteleva.

Näin hän tuo sen nykypäivään ja hallituspolitiikkaan:

– Desentralistia sytyttää historiallinen itsehallintouudistus. Sosiaaliradikaalia miellyttää vihdoin eteenpäin puskettu perustulo, mutta hyvinvointisäästöt ottavat koville. Keskustavihreille hiilen alasajo, ilmastosopimus ja uusi kansallispuisto ovat ylpeydenaiheita. Leikkaukset koulutuksesta ja kehitysyhteistyöstä kalvavat humanistien ja internationalistien mieltä.

Säkkinen toteaa tämän selittävän, miksi toisten keskustalaisten on vaikeampi elää hallituspolitiikan kanssa kuin toisten.

Hallituspolitiikassa voi olla vahva keskustan aatteellinen leima, mutta se ei heijasta yhtä voimakkasti kaikkia liikkeen virtauksia.

– Käytännössä harjoitetun politiikan myötä myös keskustan uskottavuus eri virtausten edustajana vahvistuu tai kärsii kolauksen, Säkkinen huomauttaa.

Teppo Säkkisen blogi