Lappeenrantalainen Jorma Nisonen kantaa huolta haja-asutusalueiden vanhuksista ja paikallisteistä
Lappeenrantalaisella Jorma Nisosella, 71, on takana 24 valtuustovuotta, mutta viime kuntavaaleissa hän jäi kymmenen äänen päähän valtuustopaikasta.
Hän mietti pitkään, lähteäkö enää ehdolle, ja totesi, että vielä on virtaa yhteisten asioiden hoitoon.
– Kun kysyivät, niin suostuin. Ehdokkaita on vaikeaa saada, joten ehdokkaaksi asettumalla myös tukee puolueen toimintaa, eläkkeellä oleva maanviljelijä näkee.
Nisonen kampanjoi jakamalla kylälle 500 kappaletta vaaliesitettään omaan ja naapurikyliin.
Kahteen vaalikoneen kyselyyn Nisonen vastaili, mutta ei halunnut Facebookiin omia sivustoja ehdokkuutensa takia, vaikka perheen nuoriso olisi varmasti auttanut asiassa.
Some on muutenkin vieras. Hän ymmärtää sen, että some on nuoremmalle polvelle oikea paikka vaalikampanjoihin. Itse hän luottaa tekemäänsä työhön kuntapäättäjänä.
– Luotan siihen, että ihmiset tuntevat minut, olen ollut niin kauan mukana.
– Kaikkein ihanteellista on, jos äänestäjät ja ehdokkaat tuntevat toisensa. Tietysti se on isoilla paikkakunnilla mahdotonta.
Esitteessään ehdokas kertoo muun muassa olevansa huolissaan, miten sote-myllerryksessä kotona asuvien vanhusten hoito turvataan.
Toinen sydäntä lähellä oleva asia on maaseudun tiestöt. Huonokuntoisen Ylämaantien varrella asuvana hän tietää, millaista on väistellä monttuja sekä sen, ettei valtion omistamille paikallisteille helposti heru rahaa.
– Nostimme ensimmäisen kerran Ylämaantien kunnostamistarpeet esiin vuonna 1990. Vuonna 2004 edettiin jo suunnitteluun ja kustannusarvion laadintaan saakka, Nisonen selvittää. Tällä hetkellä näyttää erinomaisen lupaavalta, sillä tie on perusparannettavien listalla vuonna 2019.
– Tämä Vilkjärven kylä ei ole millään muotoa kuoleva kylä. Täällä on talkoilla tehty vaikka mitä ja kylässä toimii aktiivisia yhdistyksiä. Kaupunki on kaavoittanut omakotitalotontteja. Kunnostettu tie lisäisi kylän houkuttelevuutta asuinpaikkana.
Lasten ja nuorten asiat tulivat Nisosta lähelle viime vaalikautena, sillä hän istui kasvatus- ja opetuslautakunnassa.
Asiat ovat tulleet tutuksi myös arjessa perheen nuorempien sukupolvien kautta. Nisonen kertoo olleensa aina kyläkoulujen puolustaja. Hän miettii, että sillä saralla on kai pantava hanskat tiskiin.
– Se minua harmittaa, ettei tulevaisuudessa varmaan enää pystytä puolustamaan pieniä kouluja, koska suuntaus on näköjään väistämättä tuhannen oppilaan koulukeskuksiin, hän pahoittelee.
Näin Lappeenrannassakin. Keskustalaiset olisivat halunneet kaksi 600-700 koulun yksikköä, mutta enemmistö kannatti yhtä suurkoulua.
Nisonen pelkää, että noin isoissa kouluissa kaikkia ei pystytä pitämään mukana ja osa putoaa kelkasta.
Miltä Nisosesta ”veteraanikuntapoliitikkona” tuntuu se, että ehdokashankinnassa etsittiin kovalla innolla nuoria ehdokkaita?
– Totta kai puolueen pitää uudistua! Ei me vanhat välttämättä ymmärretä nuorten asioita. Nykynuoret vaikuttavat hyvin fiksuilta, hän sanoo.
Nisonen kuitenkin muistuttaa, että jatkossa kokemus on valttia, kun valtuustojen koko pienenee ja lautakuntien määrä vähenee eli luottamushenkilöiden määrä pienenee.
– On eduksi tuntea päätöksentekojärjestelmä. Uskon, että saan omat näkemykseni läpi päätösten teossa.