Ennallistaminen on myös perustuslaillinen kysymys
Ennallistamisasetuksen toteutus näyttää etenevän nyt tavalla, jossa Suomen eduskunnan sijaan ympäristöministeriön virkamiehet ja EU:n komissio näyttävät olevan päätöksentekijöinä.
Viime torstaina tämä asia oli esillä myös eduskunnan kyselytunnilla. Keskustelu kävi kiivaana ja tuttuun tapaan perussuomalaiset huusivat, kuinka keskusta on viime hallituskauden seurauksena syyllinen
ennallistamisasetukseen.
Käsitys vastuun kantamisesta omalla hallituskaudella näyttää jatkuvasti hämärtyvän tämän huutelun alle.
Sinälläänhän ennallistamisasetuksen tavoitteet, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen sekä maa- ja vesielinympäristöjen tilan parantaminen ovat tärkeitä päämääriä.
Se perustuu EU:n biodiversiteettistrategiaan.
Suomessa todennäköisesti kaikki kannattavat esityksen tavoitteita sinänsä, mutta voimakasta ristiriitaa on niihin pääsemisen keinoista ja myös esitykseen sisältyvästä erittäin ongelmallisesta sääntelystä.
Hyvänkään asian varjolla ei pidä tehdä huonoa lainsäädäntöä, koska se käy lopulta myös itse tavoitetta vastaan.
Olen syvästi huolissani siitä, että juuri Suomessa, jossa monet luonnontalouteen liittyvät asiat on hoidettu paljon paremmin kuin monissa muissa EU-maissa, joudutaan jälleen maksumieheksi.
Jää myös nähtäväksi, kuinka aktiivisesti maat toimittavat ennallistamissuunnitelmiaan komissiolle. Suomi tietenkin on ajoissa.
Jo aivan ensimmäisissä komission alkuperäisissä esityksissä ennallistamiseen liittyvä kriteeristö oli juuri Suomen kannalta hyvin ongelmallinen.
Ennallistamisen aloitusvuodeksi valittiin esimerkiksi 1952. Mihin se perustui? Suomen osalta se ainakin sotakorvauksineen ja teollistumisen myötä oli huono lähtökohta.
Ennallistamissuunnitelma on nyt kansallisessa toimeenpanossa. On tärkeää, että myös valmisteleva virkakunta näkisi, ettei suomalainen maa- ja metsätalous saa joutua tässä kohtuuttomaan asemaan, eivätkä yleensäkään maanomistajat.
Yksityinen omistusoikeus ja yksityinen maanomistus on jo historiallisesti meille Pohjoismaissa keskeinen, koko yhteiskuntajärjestelmän perustana oleva oikeus ja periaate. Jos yhteiskunta ei sitä puolusta, kansalaisten luottamus koko järjestelmään voi horjua pahasti.
Eri puolilla Suomea, mutta erityisesti Pohjanmaalla, huolta herättää turvepeltojen tilanne, kun asetuksessa tavoitellaan niiden ennallistamista ja vettämistä.
Huomattava osa turvepelloista on aktiivisessa viljelykäytössä maitoa ja naudanlihaa tuottavilla maatiloilla. Suomessa turvepellot keskittyvät Pohjanmaalle, Kainuuseen, Etelä-Lappiin ja Ylä-Karjalaan.
Komission intohimo suomalaisia turvepeltoja kohtaan tuntuu ylimitoitetulta. Turvepeltoja ei ole juuri missään muualla kuin näillä edellä mainituilla alueilla, joten ainakaan niille ei koko unionin ilmastotaakkaa voi sälyttää.
Myös turvepeltoihin liittyvä ennallistamiskeskustelu pitää edetä vain maanomistajien vapaaehtoisin toimin.