Kai Puro:

Jos keskusta luotaisiin nyt

Blogi

Keskustalla on puolueena kunniakkaat perinteet. Jo alkuaikoina olimme yhteiskuntaa vakauttava voima.

Vuosikymmenten aikana loimme yhdessä, pääsääntöisesti punamultayhteistyöllä, nykyisen hyvinvointivaltion perustan. Vuosien saatossa rakennettiin myös keskustan mahtava järjestökoneisto.

Menneisyytemme on vahva, mutta sen painoarvo tulevaisuutta ajatellen on kuitenkin uusien ikäluokkien äänestysikään tullessa pieni.

Siksi lähdenkin nyt Ajatuspaja Alkion blogin mukaan ajatusleikkiin: mitä jos keskusta puolueorganisaationa luotaisiin nyt?

Kuvitellaan, että meillä olisi olemassa noin 50 kansanedustajan joukko, sekä kymmeniä tuhansia heidän toimintaansa tukevia henkilöitä, mutta heitä kaikkia yhdistävä puolueorganisaatio puuttuisi.

Kuinka loisimme tälle pohjalle toimivan, kasvavan ja menestyvän puolueen?

Perustettavalle puolueelle tulisi rakentaa ensiksi valtakunnallinen puoluejärjestö, joka ottaisi kaikki halukkaat puolueen jäseniksi. Uusi puolue noudattaisi suoraa demokratiaa, ja vaikuttamisen mahdollisuudet jäsenille olisivat monipuoliset. Puolueen asiakysymysäänestykset olisivat sähköisiä.

Henkilövaalit, kuten eduskuntavaaliehdokkaiden tai presidenttiehdokkaan valinta, suoritettaisiin sähköisen ennakkoäänestyksen ja uurnavaalin yhdistelmällä, jotta kaikilla olisi tasavertainen mahdollisuus osallistua.

Puoluekokous olisi juhlallinen paikka debatoida ja äänestää määrävälein.

Puoluekokousta voisi seurata niin paikan päällä kuin kotisohvalta – kokousäänestykset olisivat kaikille ilmoittautuneille mahdollisia oman puhelimen välityksellä.

Kokouspaikkakunta kokoaisi yhteen kansanliikkeen, mutta puolueen jäsenet voisivat järjestää omia keskinäisiä etäkokoushetkiään ympäri Suomea.

Koska Suomi on jaettu itsehallinnollisiin alueisiin, noudattaisi uuden puolueen alueellinen organisaatiojako luonnollisesti maakunta- ja kuntarajoja. Jokaisessa näistä olisi hallinnollinen yksikkö, yhdistys, joka koordinoisi politiikkaa ja toimintaa kussakin elimessä.

Vaikka puolueen jäsenet olisivat suoraan puolueen jäseniä, olisi heillä myös suora äänioikeus kaikissa asuin- ja kotipaikkaansa vastaavissa virallisissa elimissä. Äänioikeus voisi perustua myös kesämökin sijaintikuntaan.

Puolueella olisi toki olemassa omat opiskelija- ja nuorisojärjestöt omalla piirijaollaan, mutta muutoin järjestöbyrokratia olisi kevyttä. Hallinto määrittelisi puolueen strategian – johon puolueen jäsenet niin suoraan kuin välillisesti pystyisivät vaikuttamaan.

Toiminta olisi monimuotoista. Paikallisyhdistysten sijaan puolueella olisi erilaisia teemaryhmiä, joilla olisi itsenäinen oikeus toimia.

Jokaisella ryhmällä olisi mahdollisuus omaan budjettiin suoraan puolueen tai sen paikallisen organisaation alla. Nopeatempoisia kampanjoita varten voitaisiin perustaa omia ryhmiänsä.

Ryhmiä vetäisivät vapaaehtoiset: koordinointi- ja tukipalvelut olisivat puoluetoimiston ja alueellisten toimihenkilöiden puolesta turvattu.

Puolueen henkilöstö olisi kaikki saman työnantajan alaisuudessa ja tekisi koordinoidusti työtä joka Suomen kolkassa. Päällekkäistä työtä ei tässä organisaatiossa tehtäisi.

Uudessa puolueessa päätöksenteko olisi jäsenlähtöistä.

Jäsenille luotaisiin mahdollisuus osallistua monipuolisesti diginä. Taskuun kilahtaisivat kaikki lähialueen tapahtumat. Puolueelle lahjoittaminen olisi helppoa mobiiliapplikaation avulla.

Jäsenet saisivat vastinetta jäsenmaksulleen myös saamalla lisää sisältöä uutisvirtaansa. Mahdollisuus olisi saada myös paperinen jäsenlehti silloin tällöin kotiin – mikäli mobiiliapplikaatiota ei olisi asennettu.

Puolueen viestintä olisi dynaamista ja suunnitelmallista. Puolueen viestintäosaaminen olisi jalkautettu kentälle ja viesti tavoittaisi tutkimustiedon avulla kaikki potentiaaliset kohderyhmät nopeasti ja luotettavasti. Toimiva sisäinen viestintä mahdollistaisi nopeat ja oikea-aikaiset kampanjat ympäri Suomen.

Edellä mainittu ajatelma on vielä varsin utopistista, eikä järjestöuudistus ole usein kuultuna ratkaisuna kuitenkaan ratkaisu kaikkiin puolueen ongelmiin.

Mutta olisiko toimintatavoissa näin alkuun se suurin kehittämisen paikka?

Kai Puro Kai Puro on keskustan Peräpohjolan piirin toiminnanjohtaja.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen