Ratkaisu ilmastonmuutokseen
Kun IPCC:n tuorein raportti tuli suurella mediavyöryllä julkisuuteen, meni Suomi hetkeksi sekaisin. Ei olisi tarvinnut, samaahan faktaa on ollut tarjolla monta kertaa aiemmin.
Ainoa suuri muutos oli se, jota ei kommentoitu. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen kahden asteen globaaliin keskilämpötilan nousuun ei riitäkään. Jotta maailman ekosysteemit, muun muassa koralliriutat selviäisivät, saa maapallon keskilämpötila nousta vain 1,5 astetta.
Mitä sanoivat poliitikot?
Keskustan puheenjohtaja ehdotti, että järjestetään kotimaisten puolueiden puheenjohtajien neuvottelu ilmastopolitiikasta. Kokoomuksen puheenjohtaja vaati, että seuraavassa hallituksessa on oltava erityinen ilmastoministeri – ja sai törkeän paljon julkisuutta.
SDP:n puheenjohtaja ilmoitti, että suunnitellut metsäteollisuusinvestoinnit pitää panna jäihin, toisin sanoen tehdä metsistä hiilivarastoja. Vihreiden sijaisjohtohenkilö vaati, että budjetista pitäisi perua kaikki fossiilisiin polttoaineisiin liittyvät tuet. Ja perussuomalaisten puhenejohtaja katsoi, että pitää rakentaa lisää ydinvoimaa.
Entä mitenkäs näitä arvioisi?
Kokoomuksen ehdotus muiden ministeriöiden tontilla häärivästä ilmastoministeristä on erityisen huono. Se saisi ainoastaan aikaan ministeriöiden virkamiesten välisen sissisodan ja asioiden halvaantumisen.
Eikä asiantuntemuksen tai ajatuksen kunniaa saa SDP:kään, joka ensimmäisen kerran historiansa aikana vastusti uutta teollisuutta. Juuri sitä kestävintä, josta Metsäliiton Äänekosken biotuotetehdas on maailman paras esimerkki.
Entäs vihreät: ei sanaakaan Helsingin kivihiilestä, jolla kaupungin energiayhtiö takoo voittoja, mutta täsmentymätön heitto kannustinjärjestelmän purkamisesta, josta tulisi ainoastaan lisää markkinatilaa kivihiilelle.
Perussuomalaisten idea ydinvoimasta ilmaston pelastajana tarkoittaisi 1 500–1 600 kappaletta Olkiluoto 3:n kokoista ydinvoimalaa. Huh huh.
Vaimea oli keskustankin ehdotus puheenjohtajakokouksesta, mutta sentään toteutettavissa. Eikä siinäkään mitään sisällöllistä. Näilläkö sitä pitäisi mennä?
Vaimea oli keskustankin ehdotus puheenjohtajakokouksesta, mutta sentään toteutettavissa.
Jos nuoren polven helsinkiläisiltä tai toimittajilta kysyy, olisi ratkaisu se, että me kaikki ryhtyisimme ajamaan sähköautoilla ja Suomen metsistä tehtäisiin hiilivarasto. Sitä, että kuinka monta metsäteollista tehdasta Suomessa saisi toimia, ei Helsingistä vielä ole ilmoitettu.
Keskusta on myöhemmin koettanut paikata momentin menetystä julkaisemalla kuuden kohdan ohjelman ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Keskeisiä asioita olivat puun käyttö ja hiilinielut. Uutena terminä lanseerattiin ”ilmastohakkuut”.
Ehdotukset julkaisiin 17. lokakuuta. Kiinnostavaa on, saako kuuden kohdan ohjelma julkisuutta.
Kuitenkin ihmiskunnan kohtalo riippuu siitä, mitä tapahtuu maaperän ylimmälle 80 senttimetrin kerrokselle. En ole varma, olenko omaksunut ajatuksen Ilkka Herliniltä vai professori Antti Asikaiselta, mutta uskon siihen kuin pukki sarviinsa.
Maaperä on valtamerten planktonin jälkeen maapallon suurin hiilivarasto ja sitä voi kasvattaa muun muassa maaperälääkinnän ja biohiilen avulla. Maassa pitää olla kaikkea orgaanista; juuria, kasvipeitettä, mykoritsoja, mikrobeja, pieneliöstöä ja teollisesti valmistettua biohiiltä.
On aivan varmaa, että hiilen sidonnasta maaperään tulee maa- ja metsätaloudelta vaadittu uusi tuotantomuoto. Koska luonnonhoitaja ei vois siitä laskuttaa eikä sen kustannuksia voi lisätä ruoan hintaan, tulee yhteiskunnan määritellä asia julkiseksi palveluksi, julkishyödykkeeksi, josta maksetaan.