Onko keskustalaisuuden ydin asumisessa?
Keskustalaisuuden universaali voima on intuitiivisesti tajutussa ihmisyys-ajatuksessa.
Käytännön tasolla voimme kysyä: mikä meitä monenlaisia keskustalaisia yhdistää? Asuinpaikasta, varallisuudesta, ammatista, harrastuksesta ja arvostusten erilaisuudesta huolimatta. Koska vastausta ei heti osaa sanoa, sen on oltava jotain liiankin itsestään selvää.
Hae siis ihmisen perustilaa. Mene ulos, katso kevätaurinkoon ja palaa sisälle taloon, kun tulee vilu. Mitä keho kertoo?
Vastaukseni on, että meitä yhdistää asuminen. Ihan määrätynlaisen asumisen tavoite. Sellaisen asumisen, jonka ydin on vapaudessa ja sivistyksessä sekä yhteisöllisyydessä ja luonnonmukaisuudessa.
Ajatelkaamme ihmisen asemaa maan päällä. Ihminen on evolutiivisesti maapallon olosuhteiden tuote ja siten elämää ylläpitävien järjestelmien osa.
Olemme vanhan lastenleikin tavoin kivikuntaa, kasvikuntaa, eläinkuntaa ja itsetajuisuutta. Aistijärjestelmämme on mukautunut pystyasentoon ja liikkumiseen. Kehitymme hitaasti: ensin 18 vuoden ajan aikuiseksi ja sitten koko loppuelämämme.
Muuan olemisen filosofiaan perehtynyt filosofi on sanonut kaunopuheisesti ja hiukan soveltaen, että elämme maan päällä, taivaan alla, korkeita päämääriä tavoitellen ja itsemme kuolevaisiksi tietäen. Tunnemme yhteenkuuluvuutta kaiken elollisen kanssa. Vasta kun ymmärrämme asumista, osaamme rakentaa hyvää yhteiskuntaa.
Talo asumuksena, on meille toinen minä, arvojemme ilmaisu ja kotina vapauden olotila.
Näitä olemisen laatuja (taivas, maa, korkeat asiat ja kuolevaisuus) ilmaisee talo, asumus. Siinä on kivijalka, katto, arvojamme ilmaiseva aukotus (ovet ja ikkunat) sekä huonejako kuten myös aikaa mittaavat laitteet. Taloa ympäröi piha, jonka koemme sitä viihtyisämmäksi, mitä enemmän siinä on luonnonelämää. Nautimme planeettamme pyörähdyksistä eli vuodenaikojen vaihtelusta.
Ihminen itse on mikrokosmos, koska olemme olioina osa kosmosta. Talo asumuksena, on meille toinen minä, arvojemme ilmaisu ja kotina vapauden olotila. Sellaisena talo on metakosmos. Ja mittakaavaa nostaen: kaikkialla ympärillämme on maapallo, aurinkokunta aurinkoineen ja kaikki galaksit. Siis se, jota kutsumme kosmokseksi, järjestyneeksi maailmankaikkeudeksi.
Edistyväksi kulttuuriksi asuminen muodostuu, koska kenenkään ei tarvitse yksin aloittaa tyhjästä. Meidät kasvatetaan valtavaan kulttuuriperintöön.
On asioita, oikeuksia ja taitoja, jotka on havaittu hyvää elämää ylläpitäviksi. Ihminen tulee ihmiseksi kodin ja yhteisön kautta. Tässä kulttuuriperinnössä eli traditiossa on kaksi osaa: Se, minkä edelliset polvet välittävät meille. Sekä se, minkä itse aikuisina valitsemme tuleville polville edelleen siirrettäviksi. Tämä jälkimmäinen on tärkeä. Se on henkilökohtaista ja suurta politiikkaa. Näin maailma menee eteenpäin. Menee kuin meneekin.
Yllä oleva on ison mittakaavan kuvaus ihan tavallisten päivien tuntemuksista, pyrkimyksistä ja mielihaluista. Oleminen on asumalla tulkittua. Ja keskustalaisuuden ydin on tavoitteessa, että kaikilla pitää olla mahdollisuus hyvään asumiseen. Henkilökohtaiseen elämään keskellä olemisen runsautta.
Tästä seuraa asumisen vapaus, desentralisaatio-periaate, uusiutuvan energian ja kestävyyden järki. Talonpoikaiskulttuuri ja vihreä kaupunki ovat saman asiakokonaisuuden ilmentymiä. Monelle suomalaiselle kesämökki on kannanotto näiden asioiden puolesta.
Kun sanomme, että kuntademokratia tarkoittaa asukkaiden itsehallintoa, on kyse samasta jatkumosta. Ja silloin sivistys, kaavoitus, yhdyskuntarakentaminen ja lähipalvelut ovat tärkeitä asioita.
Keskustan kannattaa työskennellä asumisen ymmärryksen ja asumisen tunnemaailman puolesta.