Keskusta pettää aina
Kaikki keskustalaiset ovat törmänneet tähän lauseeseen, joka kiertää poliittisissa piireissä ja kansan parissa lentävänä lauseena, vitsikkäänä tokaisuna tai kaunaisena tuomiona. Se kiertää kiertoaan, koska kukaan kuulijoista ei kehtaa olla niin tosikko, että kysyisi: Hei, olen kuullut, mutta perustuuko tuo lause mihinkään?
Tilastollisesti ei ole oikein uskottavaa, että keskustalaiset olisivat keskimäärin moraaliltaan muita kansalaisia kehnompia. Sen tosissaan väittäminen on poliittista rasismia.
Mutta vitsinähän tämä ilkeys tarjoillaan. Monia keskustalaisia tämä ”vitsi” loukkaa sydänjuuria myöten.
Politiikan puolella petos ei yleensäkään kannata. Sillä on lyhyet jäljet, kuten veljellään totuuden säästämisellä. Taisi olla Harri Holkeri, joka tyylinsä mukaan totesi, että Suomi on niin pieni maa, että täällä voi pettää toista vain kerran.
Ei myöskään ole uskottavaa, että keskustalaiset olisivat neuvottelutilanteissa kerta kerralta muita juonikkaampia tai kovempia neuvottelijoita ja siinä mielessä voittaisivat neuvotteluja piilotetulla agendalla.
Itse muistelen hämärästi, että silloisen Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnisti, kansantaiteilija Arvo Salo olisi toisinaan 1980-luvulla käyttänyt tätä lausetta.
Pitemmälle muistavat kertovat, että lauseen lanseeraaja olisi Aimo Kairamo, myöhempi Demari-lehden päätoimittaja ja SDP:n varhaisempi puoluevirkailija ja poliittinen aivo. Lause olisi tämän kertomuksen mukaan lähtenyt lentoon SDP:n puoluetoimistosta ilmeisesti jo 1960-luvulla.
Hyvässä muistissa on myös kärköläläisen kokoomuspoliitikon Tapani Mörttisen tapa julistaa hämäläisille kuulijoilleen otsikon lausetta.
Mörttinen oli monissa asioissa melkeinpä keskustalaisella linjalla, mutta löi kokoomuksen suunnasta keskustaa tuolla lauseella kuin vierasta sikaa. Lauseella Mörttinen paimensi kannattajiaan pysymään kokoomuksessa.
Koko väite ”keskusta pettää aina” onkin poliittisen oikeiston tuotos.
Poliittisessa historiassa on yksi tapahtuma, joka kokoomuksen kannalta saattaisi olla lauseen alkuperän selittäjä.
Kun vanhasuomalaiset professorit loivat Kansallinen kokoomus -nimisen puolueen, he olettivat että siihen liittyisivät myös maalaisliittolaiset. Kokoomuspuolueen näkökulmasta maassa tarvittiin vain kolme puoluetta: sosialistit, ruotsalaiset ja suomenmielisten yhteispuolue.
Kun silloinen maalaisliitto ei tähän ”kansalliseen kokoomukseen” mukaan lähtenyt, oli tuloksena tuo väite maalaisliiton petoksesta.
Koko väite ”keskusta pettää aina” onkin poliittisen oikeiston tuotos. Oikeiston näkökulmasta keskusta petti, kun kannatti tasavaltaa eikä kuningaskuntaa, kun valitsi Mannerheimin sijasta Ståhlbergin presidentiksi, kun teki 1930-luvulla punamultayhteistyötä, kun meni 1940-luvulla samaan kolmen suuren hallitukseen SDP:n ja SKDL:n kanssa.
Pettämisen sarjaa oli koko Kekkosen politiikka jne. Viimeinen petos oli ainakin somekirjoittelijoiden mukaan Marinin hallitus. Se sopi persumielisiin ennakkokäsityksiin.
Yhteenvetona: oikeistolaisten mielestä keskustan petos on se, että se on olemassa! Siksi tuo ”aina”.
Erikoista on, että SDP lähti tähän poliittiseen rasismiin mukaan. Puhtaita papereita asiassa eivät saa myöskään vanhan polven politiikan toimittajat – melkein kirjoitin poliittiset toimittajat – jotka opettivat sitä nuoremmalla polvelle.
Lauseessahan yhdistyy, sanoisimmeko luontevalla tavalla, kokoomuksen, SDP:n ja helsinkiläiseliitin ylimielisyys.
Kirjattakoon, että vanhasuomalaisten/kokoomuksen Alfred Oswald Kairamo ja edellä mainittu sosialidemokraattinen päätoimittaja Aimo Kairamo eivät ole sukua toisilleen. Lause ei kulkenut sitä kautta.
Keskustan puolelta on ehdotettu, että loukkaava lause käännettäisiin vitsiksi. Silloin sen myrkyllinen lataus purkautuisi. Ehkä niin. Yksi tapa on liioitella.
Muistanette Martti Ahtisaaren vaalibussin takapään. Siihen oli maalattu liioitellun leveä hymyilevän Ahtisaaren naama.
Lasse Lehtisen mukana ideana oli lopettaa keskustelu tulevan presidentin habituksesta ja terveydentilasta. Missä kampanja onnistui.