Nimeksi Keskustaliitto
Suomen Keskusta – Centern i Finland on keskustan virallinen puoluenimi, ollut jo vuodesta 1988. Nyt kun keskustan tuleva pärjääminen on kiinni sen kyvystä uudistua, tulee puheeksi ottaa myös puolueen nimen muutoksen tarve. Mitä puolueen nykyinen nimi viestii? Onko tämän hetkinen nimi kehityksen este? Olisiko joku muu nimi parempi?
Puhekielessä puolueesta käytetään sujuvaa nimeä keskusta. Kilpailijat saattavat puhua keskustapuolueesta, jopa ”kepusta”, mikä palauttaa mielikuvat jonnekin 1970-luvulle, yhtenäisten eturyhmien ja Johannes Virolaisen aikaan. Kaikki kunnia Virolaiselle, mutta niistä ajoista paljon on vettä virrannut Suomenlahteen.
Itselleni ei koskaan oikeastaan ole auennut, mitä tuo muoto ”Suomen Keskusta ” oikeastaan tarkoittaa. Ennen poliittisia asioita mieleen tulee muuan muistomerkki Piippolan–Siikalatvan seutuvilta. Siis Suomen maantieteellinen keskipiste.
Vastaavasti Suomen väestöllinen keskipiste on koko ajan liukunut etelään ja lienee nykyään jossain laajentuneen Hämeenlinnan tienoilla. Vaikutelma on, että tuo aloitussana ”Suomen” on haluttu nimeen, jotta nimessä olisi jotain kansallista.
Kun Maalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi pohjoismaisen nimimallin mukaan 1965, teetti puolue laajan jäsenkyselyn, jossa tarjolla olleista vaihtoehdoista eniten sai kannatusta Keskustaliitto.
Tuo Keskustaliitto oli myös puoluesihteeri Pekka Silvolan kannattama nimi, mutta sitä ei voitu ottaa käyttöön, koska nimi oli jo varattu erään vapaamielisen liiton puolueyhdistyksen nimeksi. Erään tarinan mukaan yhdistyksen nimi olisi tietoisesti rekisteröity esteeksi keskustan nimenmuutokselle.
1980-luvulla Seppo Kääriäisen kaudella pohdittiin uudestaan Keskustaliitto-nimeä. Sysäyksen asialle antoi pahoin velkaantuneen Liberaalisen Kansanpuolueen liittyminen osaksi keskustaa.
Pohdinta kytkeytyi ainakin Kääriäisen osalta siihen, että monimuotoisessa yhteiskunnassa keskusta koettiin yhä enemmän niin sanottuna ”ajatusvirtojen liittona”. Kääriäinen on kirjallisesti dokumentoinut, mitä erilaisia virtauksia hän keskustasta tunnisti. Ne kaikki ovat yhä jossain muodossa tallella. Silloinkin esteeksi tuli tuo yhdistysrekisterissä ollut Keskustaliitto.
Keskustaliitto-nimen muuan vahva peruste onkin tässä: ei ole olemassa yhtä keskustalaisuutta, vaan useita keskustalaisuuden painotuksia ja variantteja.
Aina ihmisen elämänhistorian, maailmankatsomuksen ja harrastusten mukaan. Kaikkien halukkaiden pitää mahtua keskustaan. Iso puolue on monimuotoinen.
Jos keskusta haluaa viestiä uusiutumisestaan ja modernista omastakuvastaan, kannattaa nimi muuttaa Keskustaliitoksi.
Katsotaanpa muita puolueita. Meillä on oman järjestöhistoriansa pohjalta Vasemmistoliitoksi nimeytynyt, pintansa pitänyt puolue. On Vihreä Liitto, varsinainen persoonallisuuksien kokouma.
On kokoomus, joka kansallisena kokoomuksena sisältää allianssin idean. Kristillinen Liitto oli pitkään erilaisten virtausten liitto sekin, kunnes se eurooppalaisen menestyksen toivossa ryhtyi väljemmiksi kristillisdemokraateiksi. Vain SDP edustaa puolue-nimistöä. Sen kannattajissa on toistaiseksi ollut riittävästi teollisuustyöläisiä ja julkisen sektorin palkansaajia, ettei se ole joutunut pohtimaan nimeään tai puolueideaansa.
Tiedän, että keskusta on puolueena ja piiritasolla monin tavoin korjaamassa toimintaansa. Mutta tämä ei näy ulospäin. Jos keskusta haluaa viestiä uusiutumisestaan ja modernista omastakuvastaan, kannattaa nimi muuttaa Keskustaliitoksi.
Samalla tulee tietää seuraava. Jo pelkkä ehdotus nimen muuttamisesta johtaa ulkoa tulevaan pilkkaan ja sisältä tulevaan epäilyyn. Mikä taas vaatii perustelemaan muutoksen. Tuossa tuiskeessa tulisi järkevä puolueidea moneen kertaan perustelluksi.
Liittoon liitytään henkilökohtaisen valinnan kautta, taustasta riippumatta, kansalaisina. Tämä liittymisen teko on tärkeä asia. Se motivoi ihmistä linjalla: ”ajatellaan itse, tehdään yhdessä”.
Liitto ei ole idealtaan eturyhmä, vaan riittävästi samanmielisten yhteisö, jossa asiat perustuvat keskusteluun.