Luottamuksesta

Luottamus on yksi keskeisimmistä politiikan käsitteistä. Vaaleissa ehdokkaat ja puolueet pyrkivät saamaan äänestäjien luottamuksen, jonka konkreettisena osoituksena on saatu äänimäärä. Valituiksi tulleet ovatkin nimenomaan luottamushenkilöitä ja luottamustehtävässä. Mutta vaikka näillä nimikkeillä viitataankin juuri äänestäjien luottamukseen poliitikkoa kohtaan, hallitsee politiikkaa myös monenlainen muukin luottamus.

Uutisoinnin perusteella luottamus maan hallituksessa on juuri nyt koetteilla. Keskinäinen luottamus on kärsinyt. Jos missä tahansa organisaatiossa, olipa se esimerkiksi hallitus, puolue, valtuustoryhmä tai vaikka urheiluseura, ei ole yhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta, kärsii ensimmäisenä kyseisen organisaation tehokkuus.

Jos toisten pelätään vetävän irtopisteet kotiin yhteisistä projekteista jonkinlaisilla välistävedoilla, joutuvat ryhmän jäsenet olemaan koko ajan varuillaan. Yksittäisen poliitikon, luottamushenkilön tai vaikka työntekijän näkökulmasta näin ollen luottamus voi tarkoittaa myös psykologista turvallisuutta. Pystynkö keskittymään tekemään oman työni mahdollisimman hyvin vai pitääkö koko ajan vilkuilla olan ylitse?

Lyhyellä aikavälillä luottamusta voidaan yrittää lisätä kontrolloinnin keinoin: lisäämällä esimerkiksi raportointivelvoitteita. Jos kuitenkin pienetkin asiat pitää viedä ”porukalla päätettäväksi” ennen toimeenpanoa, kärsii jälleen organisaation tehokkuus asioiden jäädessä roikkumaan.

Puoluetoiminnassa luottamus on keskeinen tekijä myös siinä mielessä, että toimintaan halutaan koko ajan uusia ihmisiä mukaan. Myös ensikertaa jossakin tilaisuudessa mukana olevat tai esimerkiksi jonkun some-seinää lukevat kyllä vaistoavat keskinäisen luottamuksen puutteen nopeasti.

Jos puheenvuoroissa esimerkiksi syytellään tai pilkataan muita, kinastellaan loputtomasti, viljellään pahantahtoista sarkasmista tai on löydetty syntipukkeja, ei ”joukkueesta” kovin mukavaa kuvaa tule. Jos sen sijaan kyetään osoittamaan aitoa kiinnostusta toisen näkemyksiin, kiitellään muita, annetaan rakentavaa kritiikkiä ja yleensäkin pyritään rakentamaan omaa puhetta muiden puheenvuorojen perustukselle eikä rauniolle, voidaan keskinäistä luottamusta vahvistaa.

Tämä sama pätee myös puolueiden viestintään. Luoko mikään puolue ympärilleen luotettavuuden ilmapiiriä, jos se käy koko ajan puolustustaistelua? Jos on löydetty syyllinen ja syntipukki, jota vastaan taistellaan?

Lehtien otsikoiden perusteella esimerkiksi Keskusta ja Vihreät ovat toistensa suurimmat viholliset. Miten tuon vihollisen kanssa voidaan uskottavasti, ihmisten luottamusta menettämättä, samaan aikaan taistella ja toteuttaa yhteistä hallitusohjelmaa?

Vai pitäisikö toisesta näistä luopua?