Maatalouden karmeat kannattavuusluvut
Suomalainen ruuantuottaja on ennennäkemättömissä kannattavuusongelmissa.
Tilanne on karmaiseva. Pohjalla on pitkään jatkunut heikko kannattavuus, viime kesän poikkeuksellisen huono satovuosi ja nyt rajusti kohonneet tuotantokustannukset.
Kannattavuus ratkaistaan markkinoilla ja maatalouspolitiikalla luodaan puitteet ja toimintaedellytykset.
Harjoitettu politiikka tukee ruuantuotantoa ja markkinoiden toiminta heikentää.
Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi kohonneet kustannukset eivät elintarvikesektorilla siirry ketjussa eteenpäin, niin kuin muilla aloilla ja normaalissa markkinataloudessa. Muualla EU:n alueella tuotantokustannusten nousua on pystytty viemään tuottajahintoihin.
Kyse on vääristyneestä markkinasta, jossa ei ole tasapainoa. Suomessa on poikkeuksellisen keskittynyt kauppa, joka on aivan ylivertainen toimija ja käyttää voimansa maksimaalisella tavalla. Elintarviketeollisuus sinnittelee ja ruuantuottajat ovat täysin hätää kärsimässä.
Olen vaatinut, että elintarvikeala muuttaa toimintatapojaan oikeudenmukaisemmiksi ja reilummaksi. Alalla pitää ottaa käyttöön yhdessä sovitut indeksit, jotka laukeavat, kun kustannukset nousevat ja joissa otetaan huomioon myös vastuullisuus, joka suomalaisessa tuotannossa on maailman kärkeä.
Näin toimisi aidosti vastuullinen elintarvikeketju myös käytännössä, eikä vain hurskaissa puheissa.
Vai mitä sanotte esimerkiksi kananmunan osalta, onko kahden sentin korotus munaa kohden liikaa? Se kattaisi kohonneet kustannukset ja kun vielä kysymyksessä on salmonellavapaa, antibioottivapaa maailman turvallisin munantuotanto.
On erikoista, että maailmalla rahaa tuntuu löytyvän vähän joka asiaan, mutta tärkeimpään eli ruuantuotantoon, ei millään.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari pohdiskeli kannanotossaan arvonlisäveron käyttöä maatalouden tukalaan tilanteeseen.
Ehdotus kannatta selvittää. Alv. kohdistuisi oikeaan osoitteeseen. Aktiivinen ruuantuotanto hyötyisi, kun se saisi lisävähennysoikeuden ja valtiontaloudellisesti se kustannettaisiin elintarvikeketjun vahvimman osan taholta.
Jos indeksi- ja kauppasopimusneuvottelut eivät elintarvikealalle etene, tällä voitaisiin vääristynyttä asetelmaa oikaista ja maatalouden kannattavuutta vahvistaa.
Selvittelyssä on myös indeksin rakentaminen säädöspohjalle.
Maksuvalmiuslainojen takaukset tulevat helpottamaan osaltaan tilannetta vuoden alkupuolella. Valmistelu on loppusuoralla.
Ihmetyksen aihe on myös rahoitusmarkkinat ja niiden jäykkyydet. Monella tilalla on haettu lainojen lyhennyksiin lisäaikaa, saamatta sitä. Viljelijät ovat aina olleet tunnollisia lainojen maksajia ja nyt tukalassa tilanteessa joustoja pitää löytyä.
Tulen kutsumaan maatalouden rahoittajat ja tuottajat pohtimaan pikaisella aikataululla rahoitusmarkkinoiden toiminnan joustoja. Tälle työlle annetaan muutama viikkoa aikaa ja ryhmää tulee vetämään kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio.
On erikoista, että maailmalla rahaa tuntuu löytyvän vähän joka asiaan, mutta tärkeimpään eli ruuantuotantoon, ei millään.
Tämän on pakko muuttua ja muutoksessa tarvitaan kaikkia elintarvikejärjestelmän toimijoita.
