Maatalous, elintarvikemarkkinat ja omavaraisuus
Maatalouden kannattavuudesta käytävä keskustelu on kahden viime vuoden aikana pyörinyt melkein kokonaan tukipolitiikan ympärillä.
Tuet ovat tärkeä osa viljelijöiden toimeentuloa, mutta kannattavuus ratkaistaan markkinoilla. Siksi keskustelun painopiste on tarpeen muuttaa niihin toimenpiteisiin, joilla elintarvikemarkkinoiden tasapainoa kohennetaan.
Olen ihmeissäni seurannut myös ministerin kannanottoja. Ne ovat painottuneet kaikkeen muuhun kuin maatalouden kannattavuuden aitoon kohentamiseen. Viimeksi spekulointiin tilojen tulevalla lukumäärällä. Nämä kannanotot vain hämmentävät viljelijöitä.
Reijo Karhinen teki Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana erinomaisen raportin ”Uusi aika”. Siinä on lukuisia toimia, joita toimeenpanemalla elintarvikemarkkinoiden tasapainoa pystytään parantamaan.
Kaupan asema on aina vaan vahvistunut suhteessa elintarviketeollisuuteen ja viljelijöihin. Tähän selkeään ongelmaan tarvitaan ripeästi toimia ja myös julkista painetta. Kannustan tutustumaan Karhisen raporttin ehdotuksiin.
Aktiivisuutta kannattaa suunnata vahvasti isojen EU-maiden suuntaan.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n uudistusta valmistellaan ja siinä valmistelussa on Suomen tärkeää olla erityisen aktiivinen.
Aktiivisuutta kannattaa suunnata vahvasti isojen EU-maiden suuntaan. Ratkaisu löytyy kuitenkin sitä kautta, miten nämä maat löytävät yhteisymmärryksen.
Siksi on oleellista, että nykyiset isojen maiden hallitukset ovat tietoisia Suomen seuraavan CAP:n tavoitteista ja tukevat niitä sitten kun päätöksiä tehdään. Tämän sanon omasta kokemuksestani nykyisen CAP:n valmistelusta.
Maatalous, metsätalous ja koko luonnonvara-ala ovat jo pitkään olleet julkisessa keskustelussa roimittavina ja sen vuoksi jatkuvalla puolustuskannalla.
Ilmastotoimista, luonnon monimuotoisuudesta, raakuista, suurpedoista, ruokasuosituksista jne. käytävä keskustelu koetaan aivan syystä luonnonvara-alalla toimivien keskuudessa ahdistavana ja lamauttavana.
Tiedämme erittäin hyvin, että luonnonvarat ja niiden kestävä käyttö ovat ratkaisu, joilla tilannetta korjataan. Nyt halutaan antaa kuva, että luonnonvara-ala on ongelma.
Meidän alalla toimivien on pohdittava uusia tapoja, joilla käännämme keskustelua oikeille urille. Meidän on itse johdettava keskustelua siitä, miten paljon alalla todellisuudessa tehdään ja tullaan tekemään esim. edellä mainittujen asioiden suhteen.
Silloin pystymme kohentamaan myös ilmapiiriä ja kannustavuutta luonnonvara-alojen toimivien ja alalle tulevien suhteen.
Tähän kun vielä lisätään omavaraisuuden merkitys, mikä on keskeinen huoltovarmuudelle ja turvallisuudelle, niin keskusteluilmapiirin muuttamiselle on ainekset koossa. Tehdään tätä työtä yhdessä ja nautitaan joulunaikaan aina kotimaisia maukkaita ja turvallisia ruokia. Hyvää joulua ja menestystä uudelle vuodelle!