Unohdettu presidentti
Alkion, Kallion, Virolaisen ym. Maalaisliitto-Keskustan historian suurten vaikuttajien joukosta jätetään usein huomiotta Lauri Kristian Relanderin nimi. Näin siitäkin huolimatta, että hän oli ensimmäinen Maalaisliiton riveistä noussut presidentti ja vasta toinen koko nuoren tasavallan päämiehistä.
Relanderia on jälkikäteen syytetty heikoksi presidentiksi ja muisteltu etupäässä hänen virheitään. Jostain syystä hänen omakaan puolueensa ei ole isommin perustanut Relanderin muiston vaalimisesta, vaikka hänen elämäntyöstään olisi paljon opittavaa.
Filosofian tohtorina ja maatalousalaa tutkineena tiedemiehenä Relander edusti sitä koulusivistystä saaneiden joukkoa, jota kansan syvistä riveistä perustettu Maalaisliitto kaipasi kipeästi joukkoonsa puolueen alkutaipaleella.
Kansalaissopua rakennettaessa Relander vaati tiukasti niin vasemmistolta kuin oikeistolta demokraattisen yhteiskunnan toimintatapojen ja tasavaltalaisen valtiomuodon kunnioittamista.
Vaikka Relanderilla oli nuoresta iästään huolimatta takana jo mittava ura muun muassa eduskunnan puhemiehenä ja maaherrana, niin presidentiksi hän tuli osittain vahingossa, ja puolueen vahvan miehen Kyösti Kallion vastustuksesta huolimatta.
Kokoomus lähti tukemaan Relanderia, koska halusi estää Risto Rytin valinnan. Maalaisliittoa vieroksunut RKP:kin suostui lopulta mukaan – väitetysti sen takia, että rouva Relander oli ruotsinkielinen.
Presidenttinä Relander muistetaan ennen kaikkea työstään nuoren valtion julkikuvan, Suomen ulkosuhteiden ja ulkopolitiikan rakentajana maailmalla.
Relander tunnettiin, ja muistetaan joskus vieläkin, vähätellen ”Reissu-Lassena”, mutta hänen suorittamiensa ulkomaanmatkojen myötä Suomea tehtiin tunnetuksi maailmalle ja avattiin maallemme välttämättömiä diplomaattisuhteita.
Hänen edeltäjänsä K. J. Ståhlberg, niin kunnioitettu hahmo kuin onkin, ei suostunut tekemään kautensa aikana valtiovierailuja.
Relanderia voi siis hyvällä syyllä pitää uranuurtajana Suomen kansainvälistymisessä.
Relanderin ongelma oli se, että hän oli persoonana hyvin herkkä, aito ja välitön ihminen. Politiikan kova maailma katkeroitti häntä.
Relander näytti tunteensa avoimesti eikä teeskennellyt ystävällisyyttä niille ihmisille, joiden tiesi vehkeilevän takanapäin häntä vastaan.
Relanderin päiväkirjat avaavat kiehtovalla tavalla tämän valtiomiehen mielenmaisemaa; kannustan kaikkia tutustumaan niihin. Myös julkisissa kannanotoissaan hän oli suora ja rehellinen silloinkin, kun laskelmointi olisi voinut olla poliittisesti järkevää.
Vuoden 1931 presidentinvaaleihin mentäessä Maalaisliiton sisällä käytiin kovaa valtataistelua, joka päätyi istuvan presidentin hylkäämiseen ja Kyösti Kallion nostamiseen presidenttiehdokkaaksi.
Ratkaisua voi pitää melko hurjana. Olletikin kun Kalliolla ei ollut vielä näissä vaaleissa juurikaan todellisia valituksi tulemisen mahdollisuuksia. Maalaisliiton sisäisen valtakamppailun lisäksi keskeisenä tekijänä oli toki Relanderin horjuvana pidetty suhtautuminen Lapuanliikkeen nousuun.
47-vuotias Relander vetäytyi julkisesta elämästä ja ryhtyi erään vakuutusyhtiön johtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti menestyksekkäästi kuolemaansa saakka.
Jos Relander olisi ollut luonteeltaan taistelija, olisi hän kenties voinut raivata vielä itselleen asemaa ja vaikutusvaltaa suomalaisessa poliittisessa elämässä 1930-luvulla. Mutta inhimillisesti on aivan ymmärrettävää, että Relander oli saanut tarpeekseen politiikan maailmasta.
Relanderin nimeä kantavaa poliittista linjaa ei ole syntynyt eikä sitä ole vaalittu hänen omankaan puolueensa riveissä.
Ulkopolitiikankin alalla hän jää kiistatta puolueen historian suurten nimien joukossa Urho Kekkosen varjoon.
Tästä huolimatta Relanderin muistoa olisi syytä vaalia ja elämäntyötään tutkia paljon monipuolisemmin kuin sitä tähän mennessä on tehty.