Kansainvälinen apilaperhe
Työskennellessäni Brysselissä olen voinut jonkun verran seurata myös Renew Europe -parlamenttiryhmän toimintaa. Silloin tällöin on keskusteltu siitä, onko ryhmä keskustalle sopiva. Asia taitaa kuitenkin olla niin, että parempaakaan ei taida nykyisessä systeemissä löytyä. Desentralismin ja agrarismin pohjalle rakennettua parlamenttiryhmää kun ei ole eikä sille taitaisi riittävää kannatustakaan löytyä.
Sen sijaan olisi paikallaan miettiä keinoja tiivistää yhteistyötä – niin EU:n puitteissa kuin yleensäkin suoraan puolueiden kesken – veljespuolueittemme kanssa. Enkä tarkoita niillä niinkään sitä kovin väljää joukkoa, joka muodostuu katsomalla eri maiden parlamenteissa vasemmiston ja oikeiston välissä istuvia ryhmittymiä.
Tarkoitan erityisesti niitä puolueita, joilla on selkeästi samankaltaiset juuret ja painotukset aatteensa ytimessä.
Ruotsin Keskustapuolue lienee historian saatossa meille läheisin tällainen veljespuolue. Sekin oli alun perin nimeltään Maalaisliitto (Bondeförbundet). Se on painottanut pienyrittäjyyttä, hajautettua yhteiskuntajärjestelmää ja koko maan kattavaa toimivaa infraa ja liikennettä. Vuorollaan Centerpartiet on tehnyt yhteistyötä niin sosialidemokraattien kuin oikeistopuolueiden kanssa.
Ruotsin Keskustapuolueen kannatuksen ja poliittisen vaikutusvallan kuluneina vuosikymmeninä tapahtunut jyrkkä alamäki voi toimia meille Suomen keskustalaisille myös varoittavana esimerkkinä. Mitä voimme ottaa ja miten voimme estää, että meille ei käy samoin?
Muistan aikanaan, kun eräässä keskustavaikuttajien seurueessa Helsingissä hehkutettiin Annie Lööfin vierailua. Kunpa meilläkin olisi sellainen liberaali ja trendikäs nainen Keskustan johtajana, niin kyllä olisi ihanaa.
Sanoin, että kaikki kunnia osaavalle ja karismaattiselle poliitikolle, mutta muistakaa nyt sekin, että keskustan kannatus on hänenkin aikanaan Ruotsissa matanut 6–7 prosentissa. Naamat menivät nurinpäin, olin taas ilonpilaaja.
Totuus kuitenkin on, että harvoin meidän pohjoismaisissa oloissamme talonpoikaisjuurinen puolue voi rakentaa kannatusta yhden henkilön varaan. Hetkellistä nostetta toki sellaisella voi saada, mutta suuret, ideologiset syvävirtaukset ovat kuitenkin kansanvaltaisissa puolueissa ihmisyksilöitä tärkeämpiä.
Toinen meille läheinen puolue löytyy Suomenlahden takaa, eli Viron Keskustapuolue. Ruotsin Keskustapuolueen tavoin myös sillä on apila tunnuksenaan. Sen meppi istuu Suomen ja Ruotsin keskustalaisten meppien tavoin Renew Europe -ryhmässä.
Viron Keskustapuolue on koettanut pitää esillä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden painotuksia, jos maan politiikka on helposti mennyt äärimmäisen markkinatalouden mukaan, jolloin heikoimmat voivat pudota kyydistä.
Suuren työn puolue on tehnyt myös vironvenäläisten integroimisessa yhteiskuntaan. Varsinkin näinä aikoina tämän työn merkitys pitäisi ymmärtää.
Viron Keskustapuolueen johtohahmot olivat muuten toista viikkoa sitten mukana tilaisuudessa, jossa kunnioitettiin Edgar Savisaar -vainajan 75. syntymäpäivän muistoa ja julkaistiin samalla hänestä kertova kirja, ”Eestile elatud aastad”.
Savisaar oli aikanaan hyvin kiistelty poliitikko, joka ajautui monenlaisiin skandaaleihin. Lopulta hän lähti ovet paukkuen omasta puolueestaan ja keräsi oman listan Tallinnan kunnallisvaaleihin, jolta juuri ja juuri tuli itse valituksi. Paremminkin olisi mittava ura voinut päättyä.
Nyt kuitenkin Viron Keskustapuolue näyttää vaalivan hänen muistoaan. Sen sijaan moni Savisaarta vastustanut puoluetoveri on sittemmin itsekin jättänyt puolueen. Kun aikaa kuluu, voidaan näitäkin tapahtumia arvioida kiihkottomammin, ja ottaa opiksi tulevaisuutta varten.
Muistan, kuinka eräs virolainen mies sanoi minulle kerran: ”Älä usko, jos joku väittää, että Savisaar on venäläisten kätyri. Hänen johdollaan Viro vapautui Neuvostoliitosta.”
Toki meillä on muitakin veljespuolueita, kuten Norjan Keskustapuolue (Senterpartiet) tai Tanskan Venstre, joka nimestään huolimatta on agraarijuurinen ei-sosialistinen puolue, ja meille perinteinen yhteistyötaho.
Toivon, että puoluetoimistolla ja puolueen muilla vastuupaikoilla pohdittaisiin erilaisia keinoja, miten voisimme pitää yhteyttä ja tehdä yhteistyötä naapurimaittemme keskustalaisten voimien kanssa – ja oppia toisiltamme.