Ehdokkaita hankkimaan
Ehdokaslistojen keruu on jälleen menossa. Alue- ja kuntavaaleissa, jotka käydään ensimmäistä kertaa nyt keskustan listalla, ehdokasasettelun merkitys korostuu vielä enemmän kuin muissa vaaleissa.
Viime aluevaaleissa menestyimme hieman odotettua paremmin, koska moni äänestäjä sittenkin luotti tuttuun keskustalaiseen kuntapäättäjään kuin bensan hinnasta sotevaalien teemaa tehneeseen perussuomalaiseen. Nyt oppositioasema antaa meille jonkin verran nostetta, mutta gallupit kertovat myös siitä, että vuosien myötä rapautunut luottamuksemme ei ole vieläkään palautunut.
Hallituksen politiikka on niin rajua, että normaalioloissa kannatuksemme pitäisi olla vähintään 25 %. Toivon puolueen vastuunkantajilta rohkeutta. Menneessä ei tarvitse rypeä, mutta virheistä on opittava. Vahva keskustalainen linja tuo voiton, ei oikeistohallituksen peesaaminen eikä vihervasemmistoon samastuminen.
On paljon mahdollista, että pääsemme huhtikuun vaaleissa pitkästä aikaa aidosti vaalivoittojen tielle. Sillä olisi suuri psykologinen vaikutus myös jatkoa ajatellen.
Alamäen tilalle tulisi valoisa näkymä ja positiivinen kierre. Ennenkin on meille ennustettu auringonlasku torjuttu, mutta ei itsestään. Nyt jokainen keskustalainen voi tehdä osansa etsimällä hyviä ehdokkaita, jotka sitoutuvat myös puolueeseen ja keskustalaiseen arvomaailmaan. Omasta lähipiiristään voi aloittaa.
Ehdokkaiden hankinta vaatii usein kovaa työtä. Se on oikeastaan oma taiteenlajinsa. Siihen täytyisi kuitenkin jokaisen puolueen osaston ympäri tarttua vakavasti. Rohkaisen keskustalaisia ehdokashankintaan muistuttamalla, että harva loukkaantuu siitä, jos pyydetään ehdokkaaksi.
Sitä paitsi ehdokashankinta on jossain määrin myös vaalityötä. Jos ihminen kieltäytyy ehdokkuudesta, saattaa hän kuitenkin äänestää sitä henkilöä, joka häntä kävi ehdokkaaksi pyytämässä.
Koska vaalit ovat myös linjavaalit, niin samalla voimme antaa viestin hallituksen politiikalle, erityisesti mitä sote-politiikkaan ja uuden järjestelmän rapauttamiseen tulee.
Jos meillä on selkeästi suurimmat ehdokaslistat molemmissa vaaleissa, niin meillä on hyvät mahdollisuudet saada huomattava vaalivoitto. Koska vaalit ovat myös linjavaalit, niin samalla voimme antaa viestin hallituksen politiikalle, erityisesti mitä sote-politiikkaan ja uuden järjestelmän rapauttamiseen tulee.
Epäilemättä keskustaa tullaan syyttämään ”himmeleistä” ja soten ongelmista, vaikka uudistuksella nimenomaan purettiin satoja himmeleitä. Valuvikoja varmasti jäi, mutta niiden korjaaminen olisi nykyisen hallituksen tehtävä. Nyt ei ole kuitenkaan annettu työrauhaa tämän valtavan suuren uudistuksen rakentamiseen.
Yksi haaste meillä on siinä, että ehdokkaaksi lähteneet ihmiset saataisiin sitoutumaan mukaan toimintaan jatkossakin. Valitettavan usein käy niin, että yhden kerran paikallisvaaleissa ehdokkaana ollut väsähtää vaalikampanjan jälkeen eikä häntä näy enää kokouksissa tai teltoilla. Näin käy varsinkin silloin, kun äänimäärä ei ollut odotettu tai toivottu lautakunta- tms. paikka jää saamatta. Tuolloin koko politiikassa käynti voi jättää huonot muistot.
Poliittinen vaikuttaminen tulisi kuitenkin nähdä pitkäjänteisenä työnä. Moni tulee valituksi esim. kunnanvaltuustoon vasta toisella tai kolmannella yrittämällä. Kun vaalien jälkeen jatkaa toimintaa vaaleissa esillä pitämiensä arvojen perustalta, ja tekee työtä niiltä paikoilta, joille luottamus on riittänyt, niin seuraavissa vaaleissa tukea voi tullakin jo enemmän.
Kotiseudullani muistellaan usein vanhaa kansanedustaja Matti Oskari Lahtelaa, joka pääsi eduskuntaan vasta seitsemännellä yrittämällä.
Selityksenä tähän on toki osaltaan se, että autonomian aikana keisari hajotti eduskunnan useita kertoja, ja vaalien väliajat olivat lyhyempiä kuin nykyään. Kuitenkin oli niin, että ensimmäisissä eduskuntavaaleissa Lahtela sai ehdokaslistallaan vähiten ääniä. Moni olisi lyönyt hanskat tiskiin siinä kohtaa.
Sinnikkyys palkittiin – 23 vuotta myöhemmin hän oli vaalipiirinsä ääniharava.