Vaalien jälkikaikuja
Alue- ja kuntavaalien tulokset olivat selkeä vastalause Orpo-Purran hallituksen politiikalle. Voittajia olivat oppositiopuolueet, erityisesti sosialidemokraatit ja häviäjä hallitusrintama, varsinkin romahtanut perussuomalaiset.
Keskustan kannatus kasvoi ilahduttavasti molemmissa vaaleissa. Kannatus nousi kuntavaaleissa 1,5 prosenttiyksikköä ja saimme reilut 33 000 ääntä enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Aluevaaleissakin saimme yli 24 000 ääntä enemmän kuin edellisissä vaaleissa.
Keskustaa äänestäneiden määrä lähestyy 400 000 henkilöä. Vaalien jälkeiset eduskuntavaaligallupitkin ovat pysyneet samalla tasolla. Luvut kertovat, että luottamus puolueeseen on vähitellen palaamassa. Olemme nyt työelämästä tuttua ilmaisua mukaillen koeajalla. Meidän on jatkettava nöyrästi linjallamme. Ei oikealle eikä vasemmalle vaan keskitiellä sovun rakentajana.
Me tarvitsemme sovun ja rauhan rakentajia ja inhimillisyyttä politiikkaa.
Levoton maailma hirvittävine sotineen osoittaa, mihin politiikan ääriliikkeiden ehdottomuus johtaa. Me tarvitsemme sovun ja rauhan rakentajia ja inhimillisyyttä politiikkaa.
Suomen talouden nykytila ja tulevaisuus on erittäin huolestuttava. Orpon hallituksen lupaukset julkisen talouden velkaantumisen pysäyttämisestä eivät näytä toteutuvan vaan päinvastoin velka vain kasvaa.
Hallitus on leikannut menoja, mutta valitettavasti liian suuri osa on kohdentunut kaikkein heikoimpaan väestönosaan. Talous ei kuitenkaan korjaannu vain leikkauksilla vaan tarvitaan riittäviä kasvutoimia, jotta myös tulot kasvavat.
Hallitus päättikin muuttaa linjaansa siten, että se antaa miljardien veronalennukset erityisesti suurituloisille ja suuryrityksille. Varmaan niitäkin tarvitaan, mutta tässäkin asiassa hallitus veti överiksi. Oikeus ja kohtuus unohtui.
Keskustan on syytä jatkaa maltillista oppositiopolitiikkaa. Kannattaa järkeviä toimia ja pyrkiä edistämään kasvutoimia. Minusta hallitus on tehnyt monia myös kannatettavia työelämän uudistuksia, mutta siinäkin se on ylittänyt kohtuuden rajan.
Hallituksen esitys ay-jäsenmaksun verovähennyksen poistamisesta pyrkii minusta vetämään mattoa pois ay-liikkeen toimintaedellytysten alta. En pidä sitä järkevänä, sillä me tarvitsemme kuitenkin yhteiskuntasopua ja yksimielisyyttä tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseksi. Liian jyrkästä vastakkainasettelusta on vain haittaa.
Maa tarvitsee kohtuutta kannattavia tolkun ihmisiä myös politiikassa ja niitä meillä on keskustassa. Olkaamme tässä hengessä myös jatkossa ihmisten asialla.