Kapinaliike tasapuolisten palvelujen puolesta

Sähköinen asiointi on ollut Suomessa johtotähti jo ainakin vuosikymmenen. Onhan siitä paljon hyvääkin esimerkkinä verotus. Huonoja on kuitenkin vähintään yhtä paljon. Se on jättänyt suuren joukon kansalaisia lähes kokonaan palvelujen ulkopuolelle oman onnensa varaan.

Lukuisat ikäihmiset, ilman nettiä olevat kansalaiset, sairauksista tai vammaisuudesta kärsivät ovat syrjäytyneet monista tärkeistä palveluista. Henkilökohtaiset palvelut ovat suurelta osin hävinneet muiltakin kansalaisilta.

Korvaajiksi avatut palvelunumerot ovat niin tukossa, että suurin osa ei jaksa jonottaa. Toisaalta monet yritykset lähes salaavat puhelinnumeronsa, etteivät asiakkaat vain pääse keskustelemaan ongelmistaan. Kaikki kehottavat ottamaan yhteyttä sähköpostilla. Ymmärrän yritysten kannat mutten hyväksy niitä.

Harkinnanvaraisissa asioissa ja tulkinnoissa syntyy helposti väärinkäsityksiä, joiden oikaiseminen on lähes mahdotonta. Tällaisissa tilanteissa asiakas on useimmiten alistetussa asemassa, koska hänen kirjallinen ilmaisutaitonsa ei ole samalla tasolla kuin palveluasiantuntijalla.

Monopoliyhtiöiden palvelujen heikentäminen on vielä oma lukunsa. Otan esimerkiksi Caruna- sähkönsiirtoyhtiön liittymäpalvelut. Kun kesähuvilan rakentaja Kuusamossa oli viime syksynä tiedustellut, että pitäisikö hänen anoa sähköliittymää, hänelle oli vastattu, että ei ole kiirettä, sillä voit anoa vielä hyvin ensi vuoden alussa. Kun hän anoi sitten alkuvuodesta, niin hänelle ilmoitettiin, että määräaikoja on muutettu niin, että saat sähköliittymän 14 kuukauden kuluttua.

Sähköinen asiointi on myös ”persoonaton ja kylmä” palvelumuoto. Se vieroittaa ihmisiä ja tuhoaa yhteisöllisyyttä.

Tässä tapauksessa sähkölinja, josta liittymä rakennetaan on noin 200 metrin päässä. Käsitykseni mukaan kustannukset tulee katetuksi liittymämaksulla. Työjärjestelyjen vuoksi 6 kuukautta tuntuisi maksimilta. En voi mitenkään ymmärtää, että sähköliittymän saaminen kestää kauemmin kuin talon rakentaminen. Asia vaikuttaa pahimman luokan kiusanteolta.

Sähköinen asiointi on myös ”persoonaton ja kylmä” palvelumuoto. Se vieroittaa ihmisiä ja tuhoaa yhteisöllisyyttä. Siksi asiaan tulee kiinnittää vakavaa huomiota.

Esitänkin, että eläkeläisjärjestöt perustavat yhdessä ”kapinaliikkeen” tasa-arvoisten palvelujen puolesta. Tavoitteena on oltava laki, joka antaa tarvitseville oikeuden henkilökohtaiseen palveluun.