Tolkkua ja tolkuttomuutta tiedossa

Orpon hallitusta kohtaan voi aidosti tuntea myötätuntoa, koska sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteet ovat vaikeita. Moni pulma sote-sektorilla on pahentunut omista ja maailmalta lähtöisin olevista syistä johtuen. Väestön ikääntyminen ja siitä johtuva kasvava hoidon ja hoivan tarve ovat olleet nähtävissä jo vuosia sitten.

Edellinen hallitus toteutti sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen 14 vuotta kestäneen yrittämisen jälkeen. Uudistuksen toimivuus on vielä pitkässä kuusessa, kun samaan aikaan painitaan historiallisen kovan hoitajapulan, koronan aiheuttaman hoitovelan ja alimitoitettujen budjettien kanssa.

Hyvältä kuulostaa hallitusohjelmaan kirjattu lupaus, jonka mukaan hallitus sitoutuu rahoittamaan täysimääräisesti hyvinvointialueille annettavat mahdolliset uudet tehtävät tai niiden laajennukset tai keventämään tehtäviä vastaavasti. Hallitus lupaa myös tehdä kaikista tehtävämuutoksista perusteelliset vaikutustenarvioinnit ennen päätöksentekoa.

On myös ymmärrettävää, että monen hyvän sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan lain, esimerkiksi hoitotakuun tai ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituksen täyttä toimeenpanoa joudutaan lykkäämään, koska hoitajapula on armoton.

Henkilöstömenot ovat jo nyt kovat Pohteen alueella. Tässä hetkessä pärjäävät etenkin hoitajia välittävät vuokrafirmat, jotka houkuttelevat häpeilemättömästi Pohteen hoitajia listoillensa luvaten parempaa palkkaa ja sitoutumattomuutta.

Hoitotakuun ja hoitajamitoituksen kiristäminen johtaisi vielä kovempiin palkkamenoihin. Onneksi pienemmälläkin miehityksellä pärjää, kun työnjako ja työssä viihtyminen osuvat kohdilleen. Siksi hyvät esimiehet ovatkin toimivan järjestelmän avainhenkilöitä.

Hallitusohjelmaa lukiessa alkaa pian kuitenkin valjeta, että kauniit puheet ovat eri asia kuin ohjelman mukana olevat liitteet. Niistä käyvät ilmi miljardien leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen, mikä jättää likaisen työn lähipalveluiden heikentämisestä hyvinvointialueiden harteille.

Voi aiheellisesti kysyä: Kohentuuko maamme sosiaali- ja terveydenhuollon tilanne rahoitusta leikkaamalla? Paranevatko ihmiset pitenevissä hoitojonoissa ja kun matka terveysasemalle kasvaa? Kykeneekö Oulun yliopistollisen sairaalan päivystyspalvelu selviytymään kasvavasta asiakasmäärästä, jos myös pienten sairaaloiden yöpäivystykset keskitetään sinne? Tätäkö äänestäjät halusivat kevään vaaleissa?

Kysymyksiin joutuvat vastaamaan paitsi Pohteen aluevaltuutetut mutta ennen kaikkea hallituspuolueen edustajat vielä tämän syksyn aikana.