Terapiatakuu ei ole hopealuoti
Olen saanut palautetta, että nuorten terapia- ja mielenterveysasioista puhutaan ihan liikaa. Voi olla näin jonkun mielestä, sillä monet tutkimukset ja tilastot osoittavat, että suurin osa lapsista ja nuorista voi aivan hyvin. Samat tutkimukset ja tilastot kertovat myös sen, että mielenterveysongelmien trendi on kasvava.
Kevään 2023 Kouluterveyskysely on surullista luettavaa: jopa 73 prosenttia nuoruusikäisistä tytöistä ja 33 prosenttia pojista raportoi vähintään yhtä mielenterveyden oiretta.
Siksipä voi opettajataustaisena kansanedustajana olla vain tyytyväinen, että lasten ja nuorten terapiatakuu on saanut myönteisen vastaanoton kaikissa eduskunnan poliittisissa ryhmissä.
Nykylasten ja nuorten hyvinvointia kuormittavat monet tekijät. Vaikka viimeisin teknologia mahdollistaa monia hyviä asioita, on se tuonut uuden ulottuvuuden esimerkiksi kiusaamiseen.
Myös sosiaalisten tilanteiden pelko on kasvanut lapsilla ja nuorilla, ja sen taustalla arvellaan olevan muutaman vuoden takainen koronapandemia. Osa lapsista ja nuorista ei koskaan palannut takaisin kouluun, kun korona helpotti ja etäopiskelu päättyi.
Koulu on niin paljon muutakin kuin oppimisen paikka: se on myös paikka, jossa nähdään muita ihmisiä ja opitaan ryhmän jäseneksi.
Tilanteen korjaaminen vaatii toimia paitsi kouluyhteisöltä mutta myös riittävien perustason palvelujen vahvistamista. Vuosien ajan kunnat säästivät perustason palveluissa, mikä johti lasten ja nuorten ongelmien pahenemiseen ja kalliiden psykiatristen erikoissairaanhoidon palvelujen kuormittumiseen.
Mistä sitten on oikein kyse terapiatakuussa? Terapiatakuu turvaa lapsille ja alle 23 -vuotiaille nuorille yhdenvertaisen pääsyn perustasolla lyhytpsykoterapiaan tai muihin vaikuttaviin psykososiaalisiin hoitoihin. Erityistä huomiota kiinnitetään ehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön.
Palveluvalikoimaan kaavaillaan esimerkiksi nuoria helposti tavoittavia chat- ja walk-in-palveluja. Lakiesityksen mukaan lyhytpsykoterapia tai muu psykososiaalinen interventio olisi aloitettava viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun tarve olisi todettu.
Valmisteluvaiheessa nousi esille joitain aivan perusteltuja huolia lausunnon antaneiden asiantuntijoiden palautteissa.
Terapiatakuu ei ulotu nuoriin aikuisiin eli 24–29-vuotiaisiin. Kuitenkin liian moni heistä on jo tipahtanut pois koulu- ja työelämän polulta, ja olisi tärkeää löytää keino myös heidän tavoittamisekseen.
On arvioitu, että syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle miljoona euroa menetettynä työpanoksena, verotuloina ja todennäköisinä hoitokuluina. Merkittävintä on kuitenkin inhimillinen tragedia, minkä syrjäytyminen aiheuttaa nuorelle ja hänen lähipiirilleen.
Epäilyksiä herättää myös alueellisen tasa-arvon toteutuminen, sillä jo tällä hetkellä mielenterveyspalvelut toimivat joillakin hyvinvointialueilla ihan hyvin, kun ammattilaisia on riittävästi, mutta toisilla alueilla on merkittäviä vaikeuksia.
Rahoitus on nimittäin pysynyt pitkään samana, vaikka hoidettavien määrä on koko ajan kasvanut.
Terapiatakuu on kaiken kaikkiaan tervetullut lisä työkalupakkiin vahvistaa nuoremman väen jaksamista. Sitä ei kuitenkaan saa pitää hopealuotina, joka ratkaisee kaikki lasten ja nuorten mielenpulmat.
Parhaiten mielen ja kehon hyvinvointia edistävät perheiden varhainen tukeminen sekä kunnossa olevat arkirutiinit, kuten liikunta, ravinto ja uni, sekä kokemus siitä, että koulussa ei kiusata ja on muutenkin turvallinen olo.