Suomalainen turkisala on eettinen valinta
Sain äidinperintönä minkinpalaturkin 16 vuotta sitten. Äitini oli hankkinut sen 80-luvulla, joten se oli muhkeilla olkatoppauksilla varustettu takki. Jossain vaiheessa siihen oli tullut muutama repeämä, niin että vuorikangas vilkkui palojen välistä.
Taitava modisti uudisti perintötakistani yhdeksän vuotta sitten käyttövaatteen, jota olen pitänyt talvella juhlatilaisuuksiin mennessäni. Pidän turkistani. Se tuo mieleen edesmenneen äitini.
Muodistettu turkki on myös ekologinen ratkaisu: kuinka moni takki on ollut käytössä kohta viidellä eri vuosikymmenellä?
Turkisten käyttämisestä on tullut jotenkin sensaatiomaista, mikä juontaa juurensa 90-luvulle kettutyttöjen aikaan. Tytöt puhuttelivat turkinkäyttäjiä murhaajiksi ja vapauttivat tarhoilta minkkejä luontoon.
Vaikka kettutytöt syyllistyivät rikoksiin kajotessaan toisen omaisuuteen, oli tapahtumilla myös turkisalaa siistivä vaikutus.
Nykyään suomalainen turkistarhaus on maailman eettisintä, jossa eläinten hyvinvointi ja koko tuotantoketju kestävät kriittisimmänkin tarkastelun.
Suomalainen turkisala on tällä hetkellä ahdingossa. Koronakevät syvensi useamman vuoden kestänyttä alakuloa, kun turkishuutokauppojen peruuntuminen esti nahkaennakoiden maksamisen tuottajille.
Nyt hätä on syventynyt tiloilla sellaiseksi, että pennut on jouduttu laittamaan nahoiksi, kun ei ole ollut rahaa rehun ostamiseen.
Turkistuotanto elinkeinona jakaa hallituskumppanien näkemykset, ja siksi tarhaajien tilanteen helpottamiseksi ei löydy nopeita työkaluja.
Turkistuottajat kuten muutkin yrittäjät ovat voineet hakea suoraa alkutuotannon tukea ja saaneet Makeran kautta maksuvalmiuslainojen takauksen, mutta pankit ovat silti voineet jättää valtion takaaman lainan myöntämättä.
Työ- ja elinkeinoministeriön operoiman Finnveran kautta on voinut saada lainaa, mutta se on saattanut olla liian korkeakorkoista tarhaajille. Matkustusrajoitusten väljentymisen Kiinan ja Suomen välillä toivotaan tuovan aikanaan helpotusta, vaikka uusista huutokaupoista ei ole tietoa.
Viime vuonna turkisala toi Suomeen 350 miljoonan euron tulot ja työllisti 4000 ihmistä. Tässä työllisyystilanteessa luulisi hallituksen kaikkia osapuolia kiinnostavan myös turkisalan työpaikat.
Jos ala romahtaa, näyttävät ponnistelut korkeamman työllisyysasteen puolesta surkeilta. Valtion ja kuntien verotulojen kannalta lopputulos ei ole myöskään yhdentekevä.
Toivotaan, että käytännön järki yhdistäisi hallituskumppanit. Keinoja on, kun löytyy vain tahtoa toteuttaa niitä.