Paras pitäisi olla mahdollista myös nuorille
Aikaisemmin nuoriin on liittynyt vahvasti tulevaisuususko. Nuorten jos kenen pitäisikin uskoa tulevaisuuteen. Paljon kun on vielä edessä, eikä elämän keskimäärin olisi pitänyt moukaroida uskoa hyvään mahdolliseen.
Aina ennen nuoret ja nuoret aikuiset ovat olleet optimistisimpia, mutta EVA:n arvo- ja asennetutkimuksen mukaan näin ei enää Suomessa ole. Optimistisimpia ovat tätä nykyä yli 65-vuotiaat. Nuorisobarometrin mukaan nuorten optimistisuuden voidaan sanoa jopa romahtaneen 2020-luvulla.
Tulevaisuudenusko ohjaa valintoja ja jos toivoa tulevasta ei ole, kouluttautumisen ja opiskelun motivaatio ei vie nuorta häntä parhaaseen mahdolliseen koulutuspaikkaan. Tämä taas vaikuttaa koko yhteiskuntamme kehittymiseen, uudistumiseen ja menestymiseen.
Sitra on todennut, että suurin nuorten tulevaisuudenuskoa romuttava tekijä liittyy sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen. Missä tahansa päin Suomea nuoren on vaikea päästä esimerkiksi omistusasunnon ovenkahvaan kiinni.
Jatkuva leikkaaminen ilman kasvunäkymiä ei tue toivon mielialaa. Ilmastonmuutoksen kiihtymisen ja monimuotoisuuden romahtamisen seuraukset jäävät nuorten koettavaksi. Eri puolilla maailmaa toisiansa kohti ohjuksia ampuvat aikuiset eivät myöskään nosta turvallisuuden mielialaa.
Suomi on ollut mahdollisuuksien tasa-arvon esimerkkimaa. Nousimme muutamassa vuosikymmenessä sodan jäljiltä kehitysmaasta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Vaikka millä mittarilla olemme edelleen maailman paras maa.
Tulevaisuuden Suomi eli nuoret ansaitsevat parempaa. Eri koulutusasteisiin pitää löytyä resurssit, kuten myös jokaisen opintoihin. Yhtälailla resurssien lisäksi huolenpitoa ovat rajat, esimerkiksi some- ja energiajuomarajat sekä rajat sille, milloin nuorten pitää olla lähiopetuksessa ja milloin unten mailla.
Useat sukupolvet, omani mukaan lukien, ovat saaneet Suomelta kaikki edellytykset edetä mihin tahansa. Olemme tulevaisuuden velkaa seuraaville sukupolville.