Ydinasepäätökset maaliin suomalaisten etu edellä

Suomi on varautumisen mallimaa maailmassa. Pyrkimyksenä on ennakoida uhkia, vaaratilanteita ja kriisejä tehokkaasti, jotta kansakunnan valmius poikkeustilanteisiin on mahdollisimman vahva. Ydinaseista parhaillaan käytävä keskustelu on yksi osa tätä valmistautumista ja varautumista.

Keskustelu ja päätöksentekokyky ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhteisesti eduskuntapuolueiden kesken on myös aina ollut keskeinen osa turvallisuuspolitiikkaamme. Tyylipisteitä prosessista ei tällä kertaa voi kuitenkaan valitettavasti jakaa.

Elämme Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen rauhattominta ajanjaksoa. Riskit eskalaatioille ja niiden laajentumisille ovat suurvaltojen toimien vuoksi kasvaneet.

Suomea ja suomalaisia sekä liittolaisiamme vastaan kohdistuu jatkuvasti erilaisia hybridiuhkia ja -hyökkäyksiä, joita joudumme myös torjumaan. Osa toimista näkyy julkisuudessa, osa ei. Naton määritelmän mukaan emme elä rauhan ajassa.
 
Avoimuus on turvallisuuspolitiikan osalta tärkeä huomio. Olemme tottuneet avoimuuteen, mutta nyt osana Natoa turvallisuudelle tärkeiden kohteiden salaaminen parantaa asemaamme suhteessa ulkoisiin uhkiin. Hintaa on maksettu esimerkiksi merikaapelien sijaintien julkisuudesta.

Tämäkin on syytä pitää mielessä, kun keskustelua ydinaseista ja niihin liittyvistä yksityiskohdista käydään. Samalla periaatteellisten linjojen tulee olla kristallinkirkkaasti selvillä, kun puhutaan koko ihmiskunnan olemassaolon kannalta ratkaisevista joukkotuhoaseista.
 
Viimeinen viikko on osoittanut typerien ja itsekkäiden menettelytapojen ikävät seuraukset. Ne olisi ollut helppo välttää. Hallituspuolueet, pääministeripuolue kokoomus etunenässä, asettanevat parlamentaarisen lähtökohdan jatkossa keskiöön ulko- ja turvallisuuspoliittisten kysymysten määrittelyssä.

Koko eduskunnan on oltava mukana mahdollisimman tiiviisti tällaisia suuria periaatteellisia kysymyksiä käsiteltäessä. Samalla sosiaalidemokraattien pitäisi pyrkiä malttamaan keskustelun kärjistämistä ja irtopisteiden keräämistä. Onneksi itse asiasta ollaan pääosin täysin samaa mieltä.
 
Suomen suhtautuminen ydinaseisiin on ollut tähän asti täysin selkeä. Nyt kun tätäkin puolustuksen osaa on Naton jäsenenä tarkasteltava aiempaa enemmän turvallisuutta tuottavasta näkökulmasta, on lainsäädännön päivittämisen tarve ymmärrettävä.

Silloin myös periaatteelliset linjat ja rajat on yksissä tuumin keskusteltava ja määriteltävä. Tähän pystymme tälläkin kertaa alkuhorjahtelun jälkeen. Uskon, että yhteinen tavoite suomalaisten turvallisuuden vahvistamiseksi tulee toteutumaan tälläkin kertaa.