Ruokaturvaa humanitääriseen hätään
Venäjän täysin tuomittava hyökkäyssota Ukrainaan ajaa Euroopan ja koko maailman ruokaturvan hataralle pohjalle.
Suurimmiksi kärsijöiksi joutuvat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevat, useimmiten naiset ja lapset.
Humanitäärinen hätä heijastuu erityisesti Eurooppaan kasvavina pakolaisvirtoina jo nykyisten yli kolmen miljoonan ukrainalaispakolaisen lisäksi. Ilman toimivaa ruokaturvaa emme voi auttaa ketään.
Vakavaksi äitynyt kannattavuuskriisi suomalaisilla maatiloilla oli hälyttävä jo ennen Ukrainan kriisiä energian ja lannoitteiden kallistumisen ja heikon saatavuuden takia.
Uhkana on, että esimerkiksi itäisessä Suomessa kolmasosa viljelyalasta jää kylvämättä.
Kotimaisen rehun puute ajaa väistämättä navettojen tyhjenemiseen, jolloin karjanlanta vähenee ja riippuvuus keinolannotteista kasvaa. Noidankehä on valmis.
On traagista, että yhteiskunta ja Eurooppa herää pitkään jatkuneeseen maatalouden kustannuskriisiin vasta sodan myötä.
Kansallinen ja EU-taso ovat reagoineet nopeasti huoltovarmuuden vahvistamiseksi.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen totesi tällä viikolla puheessaan, että olemme vaarassa astua uuteen nälänhädän aikakauteen laajasti maailman eri kolkissa.
Komissiolta saatiinkin odotetusti 500 miljoonan euron tukipaketti sekä höllennyksiä valtiotukisäännöksiin, jonka myötä jäsenmailla on mahdollisuus tilapäisen kriisijärjestelyn kautta tukea viljelijöitä.
Lisätukea saa enimmillään 35 000 euroa yritystä kohden. Lisäksi kesantopellot saa valjastaa väliaikaisesti ravinto- ja rehukasvien viljelyyn.
Komission joustojen myötä valtiovarainministeri Saarikon johtaman huoltovarmuustyöryhmän esittämä kansallinen 300 miljoonan euron kriisipaketti maataloudelle saadaan nopeammin ja tehokkaammin.
Hätäpaketilla lievennetään moninkertaisten iskujen aiheuttamaa akuuttia ruokakriisiä.
Se on kuitenkin vain hetken helpotus. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia, joilla turvataan elintarvikemarkkinoiden reilu toiminta.
Elintarvikemarkkinavaltuutetun on varmistettava, että tuottajat saavat parempaa hintaa tuotteistaan ja että koko ruokaketju kantaa vastuuta mm. tuotantopanosten rajuista hinnannousuista.
Myös kilpailusäännöt ja sopimuskäytännöt on arvioitava uudelleen.
Kansallinen ja EU-taso ovat reagoineet nopeasti huoltovarmuuden vahvistamiseksi.
Ruokaturvasta huolehtiminen auttaa myös Ukrainaa ja heidän pakolaisiaan, sillä nyt Euroopan vilja-aitan tuottajat eivät siihen itse pysty.