Jos Saksa yskii, yskii koko Eurooppa
Euroopan perinteinen vahva talouden moottori Saksa on ajautunut viime aikoina hankalaan asentoon. Talousihmeenä tunnetun maan ongelmat ovat moninaiset ja sitä vaivaavat samat haasteet kuin muitakin: Venäjän hyökkäyssota, inflaatio ja korot.
Vahva talous perustui aiemmin halpaan venäläiseen kaasuun, josta vientivetoinen teollisuus erityisesti hyötyi. Maassa kärsitään nyt myös investointien ja työntekijöiden vähäisyydestä ja murhetta lisää jopa jälkeen jääminen digitalisaatiossa. Euroopan suurimman talouden ongelmat kertautuvat väistämättä myös muualle Eurooppaan.
Maa ajautui jonkinlaiseen talouskriisiin marraskuussa, kun perustuslakituomioistuin linjasi ylijääneiden koronavarojen käytön mahdollisuudesta hallituksen toiveiden vastaisesti. Syntyi 60 miljardin euron aukko, jonka vuoksi maan hallitus esitti viime viikolla 45 miljardin lisävelkaa kattaakseen tämän vuoden menoja.
Vahvan velkakurin maa, joka Kreikankin velkaantumista suitsi, on nyt itse luisumassa omista EU:n tiukemmista velkajarrusäännöistään. EU:n yhteisistä sisämarkkinaperiaatteista Saksa luopui jo aiemmin vääristämällä kilpailua massiivisilla kotimaisilla yritystuilla.
Nähtäväksi jääkin, kurittaako Saksa vauhtiaan säästötoimilla samalla tavalla kuin Kreikkaa vai hylkääkö se velkajarrun. Toisaalta, jos Saksassa päädytään leikkaamaan investointihankkeita ja muita menoja kymmenillä miljardeilla, tuntuisi se euroalueella myös Suomessa asti.
Eurooppalaisten kumppaneiden näkökulmasta tilanne ei ole helppo. Saksan sisäpolitiikassa kuohuu ja samalla pitäisi ratkaista isoja ja erityisen kalliita kysymyksiä unionin tasolla.
Ukrainan sodan lisäksi Euroopan unionin mahdollinen laajeneminen tuo mukanaan valtaisan määrän haasteita, erityisesti kun puhutaan rahasta. Talouden kysymykset tuppaavat jakamaan voimakkaasti jäsenmaita ja yhtenäisyys on siis tulevina vuosina koetuksella.
Ensimmäinen koetinkivi on tulevat eurovaalit, jotka nekin tulevat vahvasti olemaan talouden värittämät.
EU:n monivuotinen rahoituskehys neuvotellaan seitsemän vuoden jaksoissa. Nykyinen kehys loppuu vuonna 2027, joten kun kesäkuun vaalit on käyty ja uusi komissio järjestäytynyt, ehdotus vuosien 2028–2034 kehyksestä pitäisi saada pöydälle pikimmiten.
Paine EU-kehyksen kasvattamiselle on suuri, mutta jäsenmailla on entistä vähemmän haluja kasvattaa jäsenmaksuosuuksiaan. Korkojen noustua, on myös herätty hankaliin yhteisvelan hoitokustannuksiin, joten tämäkään ei ole mieluinen tapa paikata aukkoa.
Joudumme siis tekemään ikäviä valintoja useampien yhä huonompien vaihtoehtojen väliltä. Myös meillä keskustassa on oltava selkeitä vastauksia.