Esitys energiatehokkuudesta koettelee ymmärrystä ja luottamusta
Euroopan parlamentti äänesti tällä viikolla kannastaan rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin. Parlamentti hyväksyi valitettavasti esityksen äänin 343 puolesta ja 216 vastaan. Seuraavaksi vääntö jatkuu parlamentin, komission ja neuvoston kolmikantaneuvotteluissa.
Itse äänestin parlamentin teollisuusvaliokunnan esitystä vastaan, sillä esitys on tuollaisenaan sietämätön ja epäoikeudenmukainen.
Harmillista on myös se, että suomalaisten meppien äänet jakaantuivat kahtia. Hallituksen ja eduskunnan näkemys on, että komission esitys ei sellaisenaan ole kelvollinen, vaan siihen tarvitaan jäsenmaille enemmän joustoja. Jäsenmaiden erilaiset lähtökohdat on tunnistettava ja huomioitava kriteereissä. Nyt äänestetty parlamentin linjaus on jopa komissionkin esitystä tiukempi.
Kritiikin paikkoja on monia. Komission esitys ei esimerkiksi tunnista sitä, että Suomessa on rakennettu energiatehokkaasti jo pitkään, eikä esimerkiksi energialuokkaan G kuuluvia rakennuksia juurikaan ole. Nyt ”heikoin” 15 prosenttia rakennuskannasta pudotettaisiin kyseiseen G-luokkaan ja parlamentti vaatisi niiden tason nostamista vuosikymmenen mittaan kolmen energialuokan verran, luokkaan D, komission ehdottaman kahden tasonoston sijaan.
Energiatehokkuuden parantaminen rakennuksissa on tärkeää, mutta tämän täytyy tapahtua järkevällä tavalla kansalliset joustot sekä pohjoiset erityispiirteet huomioiden, jotta on mahdollista saavuttaa kustannustehokkaita ratkaisuja. Esimerkiksi, Euroopan mittakaavalla tapamme tuottaa kaukolämpöä on poikkeuksellinen ja tulevissa neuvotteluissa on varmistettava, että kestävälle uusiutuvalle kaukolämmölle on paikkansa rakennusten lämmöntuotannossa. Tähän tarvitaan vielä selvennystä.
Suuri huolenaihe on myös maaseudun rakennuskanta, jonka remontointiin on jo nyt vaikea saada lainoitusta. Moni elinkaarensa loppupuolella oleva rakennus olisi pakko korjata kymmenillä tuhansilla euroilla energiatehokkaammaksi määräajan puitteissa, vaikka rakennusten reaaliarvot olisivat jo jopa alle korjauskulujen.
Valitettavasti komission ja usein sitäkin vihreämmän parlamentin tosielämästä vieraantuneet vaateet ja huolimattomat esitykset nakertavat luottamusta yhteiseen unioniimme. Se on ollut tämän parlamenttikauden henki. On hyvä kuitenkin muistaa, että neuvottelut ovat vielä kesken, sillä laki saa lopullisen muodon vasta tulevien tiukkojen kolmikantaneuvotteluiden jälkeen.
Onneksi jäsenmaiden neuvoston linja on parlamentin kantaa paljon realistisempi ja uskon, että lopullinen kompromissi tulee olemaan lähempänä neuvoston järkilinjaa. Omani ja keskustan oikeudenmukaisen linjan takana ovat myös suomalaiset alan järjestöt sekä valtioneuvosto eduskuntaa myöten, joten yöunia ei ole vielä syytä menettää.
