Ei sijaa sinisilmäisyydelle
Työni Euroopan parlamentissa alkoi viime viikolla.
Valiokuntieni kautta pääsen keskeisellä tavalla vaikuttamaan maatalouden, aluekehityksen sekä kansainvälisen kaupan asioihin. Kullakin näistä on suorat vaikutuksensa koko Suomen elinvoimalle.
Hyppään kovaa vauhtia kiitävään junaan.
EU:ssa valmistaudutaan tulevaan pitkäaikaiseen rahoituskauteen. Tuleva kausi on sekä Brexitin että unionille lankeavien uusien tehtävien myötä tavallistakin haasteellisempi harjoitus.
Myös EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan. Erityisesti kaltaisemme nettomaksumaan saanto maatalouden ja aluekehityksen osalta tulee vaikeutumaan, mutta neuvotteluissa ei pidä antaa periksi.
Nämä aiheet ylittävät uutiskynnyksen juuri nyt. Useissa puheenvuoroissa pohditaankin jäsenmaksun optimaalista tasoa ja esimerkiksi aluekehitysvarojen kansallistamisen riskejä.
Kaikesta emme mekään ole samaa mieltä.
Suomessa ja myös keskustan sisällä on syytä edelleen aktivoida keskustelua niistä suurista EU:n linjoista, jotka tulevat vaikuttamaan monien paikallisten toimijoiden, tavallisten ihmisten elämään sekä alueiden elinvoimaan, ehkä rajummin kuin nyt osaamme arvioidakaan.
Toivon, että ihmisten tietoisuus myös pienemmistä ja arkisemmista EU-asioista lisääntyisi. Tässä työssä me mepit, puolueet ja media voimme olla etujoukoissa. Meidän on syytä osoittaa, että niin hyvässä kuin pahassa, EU on osa arkeamme.
Olemme tunnistaneet omat toimintatapamme unionin mallioppilaana. Joudumme usein tasapainottelemaan kansallisen edun ja yhteisön edun välillä.
Olen sitä mieltä, että sovituista asioista esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan osalta on syytä pitää kiinni, mutta sinisilmäisyyteen emme saa sortua. Suomen etu esimerkiksi budjettikeskusteluissa on oltava kirkkaasti mielessä.
Muistettava on myös se, että usein koko Euroopan etu koituu eduksi myös Suomelle, kuten ilmastopolitiikassa tai kauppasopimusten aikaansaamisessa. Suomen vihreän talouden nousu on käytännössä hyvin pitkälti riippuvainen esimerkiksi EU:n ilmastotavoitteista.
