Puolueiden talouspolitiikassa on eroja
Olen saanut vaalien alla useita kysymyksiä puolueiden välisistä eroista. Yksi puolueita erottava tekijä on talouspolitiikan iso linja. Se, miten julkista taloutta tasapainotetaan.
Vaalitenttien perusteella kaikki puolueet ovat tällä hetkellä huolissaan Suomen kasvavista korkomenoista ja haluavat vähentää velkaantumista. Keinoissa ja sopeutusten suuruusluokassa löytyy kuitenkin huomattavia eroja.
Poliittisen kentän vasemmalla puolella vasemmisto ja sosiaalidemokraatit vähentäisivät velkaantumista, eli sopeuttaisivat taloutta, vähemmän kuin oikeisto. Valtion kassaa luvataan vahvistaa muun muassa puuttumalla yritysten verosuunnitteluun, korottamalla yritysten ja hyvätuloisten verotusta sekä leikkaamalla yritystuista.
Sen sijaan nämä puolueet eivät ole valmiita tekemään leikkauksia palveluihin tai etuuksiin.
Vihreät ovat kuluneen vaalikauden sekä vaalitenttien perusteella yleisessä talouspolitiikassa pitkälti samaa mieltä vasemmiston ja SDP:n kanssa. Erona on muun muassa vihreiden valmius ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamiseen sekä puolueen ajama vihreä verouudistus.
Haasteena vasemmiston yrityksiin iskevässä veronkorotuksia korostavassa linjassa on se, miten toimet vaikuttaisivat Suomen talouteen. Investoinneista käydään eri maiden välillä kovaa kilpailua. Yritysten toimintaolosuhteet ovat keskeisessä roolissa siinä, että Suomen myönteinen työllisyyskehitys jatkuu.
Poliittisen kentän oikealla laidalla kokoomus ja perussuomalaiset sopeuttaisivat valtiontaloutta veronkorotusten sijaan pääosin leikkaamalla menoista. Lisäksi kokoomus keventäisi verotusta kaikilta, myös hyvätuloisilta.
Keskusta on talouspolitiikassa oikeiston ja vasemmiston välissä. Puolue on todennut, että tarvitaan sekä menoleikkauksia että veronkorotuksia. Keskusta on sulkenut pois veronkorotukset yrittäjiltä ja yrityksiltä, mutta jatkaisi esimerkiksi hyvätuloisten solidaarisuusveroa.
Säästöjen toteuttaminen on päättäjille vaikeaa ja herättää usein kovaa vastustusta, vaikka äänestäjät periaatteessa olisivatkin sitä mieltä, että velaksi elämisen on loputtava.
Asia, jossa puolueiden linjasta on hankala saada selvää on leikkausten kohdentaminen. On erittäin todennäköistä, että myös vasemmistopuolueet löytävät leikkaukset edestään, jos tekevät hallitusyhteistyötä oikeiston tai keskustan kanssa.
Säästöjen toteuttaminen on päättäjille vaikeaa ja herättää usein kovaa vastustusta, vaikka äänestäjät periaatteessa olisivatkin sitä mieltä, että velaksi elämisen on loputtava. Siksi puolueet välttelevät säästökohteiden listaamista vaalikeskusteluissa.
Kaikki muut puolueet paitsi keskusta ovat todenneet koulutuksen olevan leikkausten ulkopuolella, joten oikeistopuolueiden miljardisäästöt kohdistuisivat todennäköisesti muihin valtion budjetin isoihin menoeriin eli sote-palveluihin sekä sosiaaliturvaan.
Kiinnostava kysymys kuuluu, lasketaanko leikkaukset kuntien valtionosuuksiin koulutusleikkauksiksi? Nykymuotoisilta kunnilta leikkaaminen olisi nimittäin suora leikkaus koulutuksesta ja kulttuurista.
Keskusta ei ole sulkenut mitään menoluokkia pois laskuista. Tähän on selvä syy: mitä enemmän asioita rajataan kokonaan leikkausten ulkopuolelle, sitä isommat säästöt on tehtävä jäljelle jäävistä menokohteista.
Osa puolueista kertoo tavoittelevansa säästöjä toimintatapoja uudistamalla, osa hallinnosta. Tällaisten säästöjen aikaansaaminen ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla. Esimerkiksi hallinnosta karsiminen saattaa vaatia kalliita investointeja tietojärjestelmiin.
Tosiasia on, että kun säästöjä lähdetään kirjaamaan valtion budjettikirjaan, puolueiden on neuvotteluissa valittava leikataanko ympäristönsuojelusta, sosiaaliturvasta, hyvinvointialueiden palveluista, valtion rahoituksesta koulutukseen, kuntien rahoituksesta koulutukseen, kotihoidontuesta, korkeakoulutuksesta, tutkimuksesta, maataloustuista, aluetuista, poliisilta, tienpidosta vai mistä.
Tästä puolueilla ja myös eri ehdokkailla on erilaisia näkemyksiä.
On äänestäjien kannalta tärkeää pystyä hahmottamaan, millaista politiikkaa vaalien jälkeen on luvassa. Siksi olisi tärkeää, että vaalikeskusteluissa penättäisiin ja annettaisiin tarkempia vastauksia myös säästöistä ja niihin liittyvistä arvovalinnoista.