Miten Suomesta lapsi- ja perhemyönteisempi?

Suomessa on monessa asiassa menty eteenpäin, mutta lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan rakentaminen on kesken.

Parannettavaa on ainakin perheiden toimeentulossa, arjessa jaksamisessa sekä työn ja perheen yhteensovittamisessa. Muutosta tarvitaan myös yhteiskunnan asenteissa ja arvostuksissa.

Lapsiperheköyhyys on vakavimpia ongelmiamme. Keskustan aloitteesta ensi vuonna korotetaan pienimpiä vanhempainpäivärahoja ja lapsilisiä. Toivon mukaan ne helpottavat osaltaan arjessa pärjäämistä.

Perheiden toimeentuloa on keskustan mielestä parannettava myös jatkossa.

Syntyvyyden laskettua lapsilisiin kuluu tulevina vuosina nykyistä vähemmän rahaa. Voisimmeko yhdessä päättää, että käyttäisimme tulevaisuudessa tämän ”säästyvän” rahan lapsilisien tuntuvaan korottamiseen?

Toivomme tästä esityksestä laajaa keskustelua. Tärkeää olisi saada aikaan yhteinen, vaalikaudet ylittävä näkemys puolueiden kesken. Lapsissa ja nuorissa on Suomen tulevaisuus.

Parasta lääkettä lapsiperheköyhyyteen on, että töitä vailla olevat äidit ja isät saavat töitä. Keskusta on valmis kääntämään kaikki kivet, jotta työllisyyttä saadaan edelleen parannettua.

Tärkeää on myös uudistaa sosiaaliturvaa niin, että se kannustaa paremmin työntekoon, on nykyistä yksinkertaisempi ja huomioi muuttuvan työelämän ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Niin pätkätyöläiset kuin pienyrittäjät tarvitsevat lisää varmuutta toimeentuloonsa.

Perhevapaauudistuksen on oltava parannus perheiden toimeentuloon, ei leikkaus.

Myös arjessa jaksaminen on koetuksella monessa kodissa. Selvää on, että lapset, nuoret ja heidän vanhempansa tarvitsevat lisää matalan kynnyksen palveluja. Perhekeskusten toimintaa on laajennettava ja parannettava kotiin vietäviä palveluja.

Kunnissa ja kaupungeissa voitaisiin laajasti kokeilla esimerkiksi palvelusetelin tarjoamista vauvaperheen vanhemmille. Arjen apua on voitava pyytää ja saada ilman leimoja ja syyllistämistä. Näin voidaan usein ehkäistä ennalta ongelmien kärjistyminen.

Kynnys nimenomaan saa olla matala. Matalasta kynnyksestä on tehtävä yhdessä uusi normaali.

Tehtävää riittää myös työn ja perheen yhteensovittamisessa. Nyt liian monen äidin ja isän sisimmässä pauhaa riittämättömyys, kun työpaikalla ajattelee lapsia ja kotona keskeneräisiä töitä. Johtaminen ja työpaikan käytännöt ovat iso osa ratkaisua.

Joustavat työajat, etätyömahdollisuus, työvuorojen suunnittelu yhdessä työntekijän kanssa, mahdollisuus osa-aikatyöhön sekä sijaistusjärjestelyt ovat esimerkkejä lapsi- ja perhemyönteisen työpaikan käytännöistä. Niitä on levitettävä.

Myös yhteydenpito perhevapaita pitävään työntekijään helpottaa joustavaa töihin paluuta. Keskustassa uskomme, että joustavuuden lisääminen työelämässä on koko työyhteisön etu, ei vain perheellisten.

Jokaisella lapsella kautta Suomen on oltava oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sekä tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin.

Perhevapaauudistuksen on lisättävä joustavuutta eikä sitä voi tehdä vain työelämän tarpeisiin. On mentävä lapset, perheet ja hyvä elämä edellä.

Keskusta luottaa perheisiin. Kyllä he osaavat itse päättää, miten arkensa järjestävät ja lapsensa hoitavat. Emme hyväksy sitä, että perhevapaauudistuksen varjolla vanhemmilta vietäisiin vapaus valita. Toivottavasti myös muut puolueet asettuvat tässä perheiden puolelle.

Eduskunta on lapsi- ja perhemyönteisemmän Suomen rakentamisessa paljon vartijana.

Me kansanedustajat teemme koko ajan päätöksiä, jotka vaikuttavat suoraan siihen, kokevatko ihmiset tämän maan lapsi- ja perhemyönteiseksi.

Sellaiseksi, jossa jokaisella on mahdollisuus perheen perustamiseen, jossa arjessa selviää ja apua saa tarvittaessa ja jossa tulevaisuuteen voi luottaa.

Iso osa lapsi- ja perhemyönteisempää Suomea on myös sen tunnustaminen, miten paljon iloa, onnea ja merkityksellisyyttä lapset elämään tuovat.

Toivon, että eduskunnan ajankohtaiskeskustelu osaltaan vauhdittaa lapsi- ja perhemyönteisemmän Suomen rakentamista.

Kaikki viisaus ei kuitenkaan asu meidän kansanedustajien päässä, vaikka meistä moni vanhempi onkin. Keskusta kuulee mielellään, miten sinä, hyvä lukija, tekisit Suomesta lapsi- ja perhemyönteisemmän?