Suomen uusi turvallisuuspoliittinen suunta
Suomi on pyrkinyt harjoittamallaan puolueettomuuspolitiikalla tukemaan omalta osaltaan rauhaa ja vakautta.
Suurin osa kansalaisista olisi ollut valmis jatkamaan totutulla tiellä, ellei Venäjä olisi aloittanut täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainassa ja näin horjuttanut Euroopan voimatasapainoa.
Tarve sotilaalliselle liittoutumiselle ei johdu Suomesta.
Suomalaisessa poliittisessa puheessa on vilahdellut Nato-optio. Nyt jos koskaan Nato-option käyttö on ajankohtaista.
Keskustan puoluevaltuusto antoi Vaasan kokouksessa puoluejohdolle ja ministereille valtuutuksen tehdä Suomen kannalta tarvittavat puolustuspoliittiset ratkaisut.
Pettymys Venäjän presidentti Putinin politiikkaan ja suuren itänaapurimme toimintaan voi myös panna miettimään menneisyyden ratkaisuja.
Voimme kysyä, miten meidän olisi pitänyt hoitaa aiemmin idänsuhteitamme ja olisiko meidän pitänyt liittyä Naton jäseneksi jo 1990-luvulla, kun liityimme EU:hun.
Täytyy kuitenkin muistaa, että meillä ei ole ollut käytössä kristallipalloa ja toisaalta suurimman osan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisestä ajasta Venäjä-suhteemme ovat olleet hyvät.
Sodan jälkeen omaksuttu Paasikiven-Kekkosen linja viitoitti tiemme samalla myös taloudelliseen menestykseen.
Ei voida varmaksi tietää, mihin nyttemmin mediassa kilvan ylistetty Junnilan-Ehrnroothin linja olisi johtanut, mutta pieniä viitteitä mahdollisesta vaihtoehtoisesta historiasta antavat Unkarin ja Tshekkoslovakian tapahtumat vuosilta 1956 ja 1968.
Ideologioihin hirttäytymisen sijaan keskustan ajama ulkopolitiikka on pohjautunut tosiasioiden tunnustamiseen.
Venäjän harjoittama politiikka ei jätä Suomelle käytännössä muita vaihtoehtoja kuin hakea Nato-jäsenyyttä.
Suomen länsi-integraatio on ollut selvä jo EU:hun liittymisestä lähtien.
Naton kanssa olemme toimineet tiiviissä yhteistyössä, vaikka olemme toistaiseksi pysyneet järjestön ulkopuolella.
Keskustan sisällä päätös liittoutumisesta ei ole kaikille helppo. Politiikassa tulee kuitenkin aikoja, jolloin on tehtävä tilanneanalyysi ja päivitettävä omia näkemyksiä.
Tämä ei tarkoita selän kääntämistä puolueen ja aatteen perinnölle. Politiikka elää silti ajassa ja sen on pystyttävä uudistumaan.
Venäjän harjoittama politiikka ei jätä Suomelle käytännössä muita vaihtoehtoja kuin hakea Nato-jäsenyyttä. Samaan aikaan meidän on pidettävä kuitenkin huolta, että myös jatkossa pidämme oman reserviläisarmeijamme toimintakyvyn nykyisellä tasolla.
Kaiken muutoksen keskellä on kuitenkin muistettava, että Venäjä tulee aina olemaan naapurimme.
Myös tulevaisuudessa Venäjän kanssa on pystyttävä käymään vuoropuhelua ja maidemme välisiä suhteita on hoidettava ensisijaisesti diplomatian avulla.
Tämä on vaikeaa, koska luottamus on tällä hetkellä nollassa.
Kuitenkin muistamme samaan aikaan, että Suomi ei kuulu Venäjän etupiiriin ja myös Venäjän on asia ymmärrettävä.