Luottamus hyvään hoivaan
Kipeästi kaivattu ratkaisu hoitajien työkiistaan vakauttaa julkisen sektorin työmarkkinoiden tilanteen.
Neuvottelutilanne ennätti kiristyä erittäin vaikeaksi, historiallisen vaikeaksi. Sovittelu- ja työmarkkinajärjestelmän uskottavuus horjui hoitajien pitkittyneen työriidan aikana, mutta piti kuitenkin lopulta pintansa.
Muu kunta-ala sai onneksi sopimuksensa kasaan jo keväällä – ei tosin sekään syntynyt ilman lakkoja ja sovittelulautakuntaa.
Nyt kuukausia jatkunut syvä erimielisyys kuntatyönantajan ja hoitoalan välillä niputettiin lopulta sovuksi. Työrauha palaa.
Se on aina Suomen ja suomalaisten voitto. Kun maailma ympärillä käy levottomaksi, on meidän oltava vahvoja yhdessä.
Oman vaativuutensa tähän syksyyn tuo lähestyvien hyvinvointialueiden aloitus. On tärkeää, että ne voivat aloittaa työnsä tilanteessa, jossa maisema palkkaharmonisaation ja hoitoalan työehtojen suhteen selkeni.
Työntekijät ovat hyvinvointialueiden tärkein voimavara. Ilman heitä ei ole hyvää hoitoa.
Maltillisia, kestäviä ja nopeasti rauhaa rakentavia otteita tarvitaan myös yksityisen puolen työmarkkinapöytiin. Inflaation ja taantuman ristitulessa se ole helppoa. Mutta kilpailukyvyn turvaavalla sopimisella on nyt suuri arvo.
Riidan ratkettuakin pohdin suurella vakavuudella julkisen terveydenhuoltomme uskottavuutta.
Yhteisillä verovaroilla ylläpidetty sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakivi. Sen pohjaa on nakerrettu jo pidemmän aikaa. Luottamus siihen, että apua saa ja hoitoon pääsee, on horjunut, erityisesti julkisten palveluiden puolella.
En voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että lyhimmän jonotusajat lääkärin tai hoitajan vastaanotolle on Helsingissä niillä terveysasemilla, jotka on ulkoistettu ostopalveluna yrityksiltä. Ei autuaaksi tekevä asia, mutta jotain he tekevät oikein.
Eilinen sopukaan työmarkkinoilla ei poista sitä tosiasiaa, että tekijöistä on pulaa; niin hoitajista kuin sosiaalityön ammattilaisista. Pitovoima ei ole kohdallaan.
Rakenteiden uudistamisen riita otti meiltä päättäjiltä liian pitkän siivun aikaa. Se on syvän itsetutkiskelun paikka. Kun me poliitikot jähnäsimme yli kymmenen vuoden ajan perustuslaillisesti kestävien uusien rakenteiden ja puoluepoliittisten riitojen äärellä, perusterveydenhuoltomme ja ikäihmisten hoiva pääsi rapistumaan.
Suurin kärsijöiden joukko on ikäihmiset. He, joille ei nyt löydy päivystyksen käynnin jälkeen jatkohoitopaikkaa.
Vaikka olen politiikassa saanut kokea jo monenlaista, vaikeimpiin paikkoihin lukeutuu kevät 2019 ja hoitolaitoksissa paljastunut kaltoinkohtelu. Se oli hyvinvointiyhteiskunnan irvikuva.
Haluan rakentaa maata, jossa uskaltaa vanheta ja saa tehdä sen arvokkaasti. Haluan rakentaa maata, jossa perusterveydenhuollon rakenteiden osalta sisältö laitetaan kuntoon.