Tavoitteena EU, jossa asialliset hommat hoidetaan
Syksyllä 2015 EU-maat päättivät Italiaan ja Kreikkaan saapuneiden pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamisesta EU:n sisällä.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin alle kolmasosa siirroista on toteutunut.
Jotkut itäeurooppalaiset jäsenvaltiot, kuten Puola, Tshekki ja Unkari, ovat päättäväisesti vastustaneet uudelleensijoitusten toimeenpanoa alusta alkaen.
Nämä maat saavat EU-komissiolta aiheellisia ukaaseja toiminnastaan.
Suorasukainen uhma epäedullisina koettuja päätöksiä kohtaan alkaa olla arkipäivää erityisesti Puolan ja Unkarin kohdalla, mutta unionin luottamuspohjaa nakertaa yhtä lailla eräs hienovaraisempi käytäntö.
Kyse on päätösten näennäisestä toimeenpanosta, jota jotkut vanhat jäsenvaltiot harrastavat lähes rutiininomaisesti. Siitä valitettavasti vaietaan.
Esimerkiksi Ranska, Belgia ja Hollanti äänestivät uudelleensijoitusjärjestelmän puolesta mutta osoittavat toimeenpanon hitaudella todellisen tahtotilansa.
Näissä maissa siirtoja on toteutunut reilusti alle puolet sovituista kiintiöistä.
Näitä maita komissio ei ole moittinut, jos ei lasketa yleistä kritiikkiä järjestelmän tahmeasta toimeenpanosta.
Toiset äänestävät vastaan ja pysyvät tiukasti kannassaan, toiset taas sopivat yhtä ja tekevät toista.
Suomi sen sijaan äänesti tyhjää, kun päätöksestä äänestettiin, mutta on päätöksen voimaantulon jälkeen ryhtynyt tunnolliseen toimeenpanoon. Kiintiömme on lähes täynnä.
Toimiva yhteistyö edellyttää yhteisesti sovitun noudattamista. Muuten luottamuspääoma hupenee nopeasti.
Kahden vuoden takaista uudelleensijoituspäätöstä on puitu niin paljon EU-maiden välillä, että siitä olisi aika ottaa opiksi.
Koska unionin tärkein koossa pitävä liima on yhteisten sääntöjen kunnioittaminen, on mietittävä tarkkaan mitkä ovat sellaisia päätöksiä, joita jäsenmaat ilmansuunnasta riippumatta ovat valmiit panemaan täytäntöön.
Kaikkia jäsenmaita tulee kohdella samalla tavalla ja rikkomusmenettely tulee kohdistua yhtä lailla kaikkiin sääntöjä rikkoviin.
