Itkun ja itsesäälin aika on ohi
Keskustan kannatusalhoa on pohdittu etu- ja takaperin, asialla ovat olleet omat ja vieraat. Minäkin.
Nyt olen kyllästynyt asian jankkaamiseen.
Itkun ja itsesäälin aika on ohi.
Nyt on aika siirtyä miettimään Keskustan valovoimatekijöitä. Niitä on runsain määrin, jos vain osaamme tarttua niihin.
Otetaan vaikka Keskustan ikivanha iskurepliikki aluepolitiikka. Meille keskustalaisille se on hieno ja arvostusta herättävä sana. Se on Mahtisana.
Kansalaisille se on usein salasana, joka ei aukene. Se on poliittista jargonia.
Pakko myöntää: aluepolitiikka on tyhjä myös Keskustalle itselleen. Aluepolitiikasta on tullut Keskustan stiiknafuulia. Wikipedia kertoo, että stiiknafuulia on tärkeän oloinen, mutta sisällöllisesti tyhjä asia.
Iskurepliikkimme on sanana vanhentunut, mutta se on huikean ajankohtainen. Oikeudenmukaista kehitystä koko Suomi kaipaa ja tarvitsee. Nyt puuttuu visio ja tekijät.
Kekkosen sukupolvelle aluepolitiikka tarkoitti uusia tehtaita, uusia yliopistoja ja uusia teitä. Aika ja tarpeet ovat muuttuneet. Aluepolitiikan sisältö on sanoitettava nykyaikaan.
Monipaikkaisen työn, etätyön, kasvu on yksi suuri mahdollisuus, mutta myös haaste monille ihmisille. Ei riitä, että haluaa tehdä etätyötä, sen oltava yksilölle myös mahdollista, helppoa ja hyödyllistä.
Ihminen tekee päätöksen omista lähtökohdistaan. Keskustan on luotava konkreettiset askelmerkit asian mahdollistamiseksi. Se vaatii päätöksiä monilla tasoilla. On kiehtovaa nähdä, mitä kaikkea se tarkoittaa.
Meidän on uudesti luotava maa. Tätä Nälkämaan laulun säkeistöä olemme Keskustan tilaisuuksissa laulaneet ja laulamme. Nyt on toiminnan aika ja mahdollisuus.
Tämä aika huutaa uusia Keskustan näkemyksiä.
Isot yhteiset visiot ja projektit luovat parhaimmillaan myös sellaista yhteishenkeä ja tekemisen meininkiä, että moni pienempi haaste hoituu lähes huomaamatta. Itse asiassa pienetkään asiat eivät hoidu, ellei iso kuva ole selkeä ja nähtävissä.
Tässä projektissa tarvitaan myös Keskustan piirejä. Niiden pitää herätä Ruususen unesta ja ryhtyä miettimään oman alueen valovoimaisuutta ja kehittämismahdollisuuksia.
Yhteistyö alueen korkeakoulujen ja yliopistojen kanssa on tärkeää. Nyt Keskustalta tämä linkki on paljolti katkennut.
Puoluekokouksessa valittavalla puheenjohtajalla riittää töitä. Meitä jäseniä pitää innostaa, mutta meidät pitää pistää myös töihin. Me kaipaamme mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa. Keskustalla on sosiaalista pääomaa, joka on hyödynnettävä.