Itä-Suomi kaipaa tekoja ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia – ei puheita ja almuja
Petteri Orpon hallitus vetäytyy tällä viikolla tiistain ja keskiviikon ajaksi budjettiriiheensä. Näin itäsuomalaisittain on mielenkiintoista nähdä, tekeekö hallitus vihdoin konkreettisia linjauksia koskien Itä-Suomea.
Itä-Suomen haasteet ovat yleisesti tiedossa, mutta onko ne aidosti ymmärretty? Johtopäätösten ja tekojen puutteen perusteella ei. Itäisessä Suomessa ollaankin jo hyvin kyllästyneitä työryhmiin, komiteoihin, visioiden pyörittelyyn ja puheisiin.
Tilannekuvan osalta Itä-Suomessa on hyvä erottaa pidemmän aikavälin kehityskulut ja tuoreemmat, Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat muutokset.
Esimerkiksi väestörakenne ja sen muutos on ollut jo pitkään tiedossa sekä tulevaisuuden näkymä huolestuttava. Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntien yhteenlaskettu väestömäärä laskee yli 100 000 ihmisellä vuoteen 2040 mennessä.
Vuonna 1990 näiden maakuntien alueilla syntyi yli 12 000 lasta ja viime vuonna vain 5319 lasta – siis yli puolet vähemmän. Ei ihme, että kyläkouluja menee kiinni.
Venäjän hyökkäysota taas toi yhtäkkiset ja moninaiset vaikutukset itäisen Suomen toimintaympäristöön. Muutoksia on kohdistunut mm. logistiikkaan ja saavutettavuuteen.
Saimaan kanavalla kulki ennen sotaa 1,3 miljoonaa tonnia raaka-aineita ja tuotteita. Se vastaa 52 500 rekkakuormaa vuodessa lisää teille ja rautateille, noin neljänneksen lisäystä. Tästä seuraa kahdenlaisia vaikutuksia: väyläverkoston välityskyky on maksimissa ja häiriöherkkyys kasvaa sekä alueen yritysten logistiikkakustannukset ovat nousseet.
Oma kysymyksensä on vielä Puolustusvoimien aluevalvontatehtävän vaikutus tuulivoiman rakentamismahdollisuuksiin. Tuulivoimapotentiaalista jää hyödyntämättä arviolta yli 1600 voimalaa, joiden kiinteistöverotuotto 20 vuoden elinkaaren aikana olisi 660 miljoonaa euroa.
Kunnilta saamatta jäävien verojen lisäksi vaikutus sähköintensiivisen teollisuuden investointeihin ja sitä kautta työpaikkoihin on vieläkin merkittävämpi.
Tuleeko tuulivoima jossain määrin verotulotasauksen piiriin, on yksi kuuma kysymys meneillään olevan valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa. On ymmärrettävää, että tuulivoiman taloudellisten hyötyjen tulisi kohdistua alueelle, jonne sijoittumisesta seuraavat haitatkin kohdistuvat. Mutta onko oikein, että isänmaan yhteisestä maanpuolustuksesta seuraavan hinnan maksavat yksinomaan itäsuomalaiset?
Pääministeri Orpo asetti pohjoisen ja itäisen Suomen ohjelmien valmistelutyöryhmät ja neuvottelukunnat viime keväänä. Toistaiseksi ministeriön esityksissä ei ole ollut juurikaan ruutia.
Kokonaiskuvan osalta on kuitenkin todettava, että Itä-Suomessa ei ole vain kurjuutta, vaan myös menestyviä alueita ja yrityksiä. Esimerkiksi Kuopio ja Joensuu kasvavat molemmat vahvasti yliopistokaupunkeina.
Edellisen hallituksen aikana tehtiin Itä-Suomen visiotyö ja lisättiin itäiseen Suomeen aloituspaikkoja. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on laatinut omat ehdotuksensa, joihin kuuluu mm. erityistalousalueen perustaminen. Samanlaisen aloitteen teki myös keskustan silloinen puheenjohtaja Annika Saarikko jo kesällä 2022.
Pääministeri Orpo asetti pohjoisen ja itäisen Suomen ohjelmien valmistelutyöryhmät ja neuvottelukunnat viime keväänä. Toistaiseksi ministeriön esityksissä ei ole ollut juurikaan ruutia.
Me itäsuomalaiset emme odota almuja, mutta yhdenvertaisia mahdollisuuksia, julkisten investointien kohdentamisia ja olosuhdehaasteiden huomioimista kylläkin.
Budjettiriihessä nähdään, kykeneekö kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus oikeisiin ja tuntuvasti vaikuttaviin päätöksiin Itä-Suomen puolesta, vai jääkö se puheiden, visioiden ja työryhmien pyörittämisen tasolle.
Keskusta esitti jo tämän vuoden budjetin käsittelyssä Turun tunnin junaan varattujen rahojen uudelleen kohdentamista rakennusalan suhdannepakettiin sekä itäisen ja pohjoisen Suomen elinvoimapakettiin.
Kuulevatko turkulainen pääministeri ja uusimaalainen valtiovarainministeri Itä-Suomen huudon?