Malttia turvapaikanhakijoiden palautuksiin

Suomen turvapaikkapolitiikka noudattaa yhteistä pohjoismaista linjaa.

Kaikista maista tuleville turvapaikanhakijoille myönnetään kansainvälistä suojelua lähtökohtaisesti aina, jos heitä uhkaa henkilökohtainen vaino tai vakava haitta.

Viime aikojen tapahtumien valossa herää kysymys, kyetäänkö Suomessa järjestämään riittävän tasoinen prosessi turvapaikanhakijan henkilökohtaisen uhan arvioimiseksi?

Asia tuli ajankohtaiseksi viime viikolla, kun Suomessa lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut irakilaismies surmattiin Bagdadissa. Huolta herättäviä turvapaikanhakijoiden palautustilanteita on muitakin.

Turvallisuustilanne myös Afganistanissa on tällä hetkellä erittäin huono eikä tilanteen paranemisesta ole mitään konkreettista näköpiirissä. 

Suomessa Maahanmuuttovirasto Migri arvioi säännöllisesti mm. Afganistanin, Irakin ja Somalian turvallisuustilannetta. Vaikka turvapaikanhakija olisi kotoisin joltakin tietyltä levottomalta alueelta, ei se ole automaattisesti peruste kansainvälisen suojelun saamiseen.

Vaarallisille alueille ei turvapaikanhakijoita kuitenkaan palauteta. Arvioinnissa lähdetään myös siitä, onko turvapaikanhakijalla mahdollisuus ns. sisäiseen maanpakoon?

Toisin sanoen, vaikka turvapaikanhakijan omalla kotiseudulla olisi vaarallista, voisi hän hakeutua kotimaassaan turvallisille alueille.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että turvapaikanhakijat ovat yksilöitä, eivät samaa massaa.

Aila Paloniemi

Otin yhteyttä turvapaikka-asioista vastaavaan sisäministeri Kai Mykkäseen (kok.) kysyäkseni, muuttavatko viime aikaiset tiedot esimerkiksi Afganistanin turvallisuustilanteesta sisäministeriön ja Migrin linjausta suhteessa pakkopalautuksiin?

Sisäministeri Mykkänen kertoi käyvänsä Migrin kanssa läpi, onko sillä riittävät mahdollisuudet selvittää henkilöön kohdistuva uhka turvapaikkapäätöksiä tehtäessä.

Lupauksensa hän toisti myös eduskunnan kyselytunnilla. Mykkänen on kuitenkin sanonut mm. Ylen haastattelussa, ettei hän ole valmis keskeyttämään turvapaikanhakijoiden palautuksia.

Pitää muistaa, että Suomen perustuslakiin on kirjoitettu selvästi palautuskielto henkilökohtaisen uhan tai vainon kohteeksi joutuvalle. Yksittäistapauksissa on jälkikäteen vaikea olla viisas siinä, mikä kaikki on johtanut yksittäisen henkilön menehtymiseen.

Niistä kuitenkin pitää ottaa opiksi.

Luotan siihen, ettei Suomesta palauteta tietoisesti ketään hengenvaaraan.  Joka tapauksessa meidän Suomessa pitäisi arvioida, onko Suomessa Migrillä ja tuomioistuimilla riittävät resurssit arvioida huolellisesti kielteisen turvapaikanhakijan saaneen henkilökohtaisen uhan mahdollisuus palauttamistilanteessa.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että turvapaikanhakijat ovat yksilöitä, eivät samaa massaa. Se pitää varmistaa myös heidän asiaansa koskevassa päätöksenteossa.

Siksi Suomessa erityisesti Afganistanin ja Irakin turvallisuustilanteeseen tulisi suhtautua huomattavasti kriittisemmin, kun yksittäisen turvapaikanhakijan asiaa käsitellään.

Olisi myös paikallaan arvioida, kuinka järkevä ja toimiva vaihtoehto palautetulle turvapaikanhakijalle on ns. sisäinen maanpako kyseisissä maissa. Tätä on käytetty myös päätöksenteon perusteena.