Hoitajalakko politisoituu tälläkin kertaa
Hoitajajärjestöt Tehy ja Super aloittivat viime perjantaina lakon kuudessa sairaanhoitopiirissä vauhdittaakseen palkkavaatimuksiaan. Lakkoon osallistuu ensimmäisessä vaiheessa 25 000 työntekijää. Jos sopua ei synny ennen ensi viikon perjantaita, lakko laajenee.
Työntekijäjärjestöt vaativat viiden vuoden mittaista palkkaohjelmaa, jossa hoitajien palkkoja korotettaisiin joka vuosi 3,6 prosenttia muita palkansaajia enemmän.
Jos niin sanottu yleinen linja tuottaisi keskimäärin kahden prosentin korotukset vuodessa, hoitajien 5,6 prosentin korotukset nostaisivat heidän palkkojaan viiden vuoden kuluessa yhteensä noin 30 prosenttia.
Työnantajia edustavan kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien KT:n mielestä veronmaksajilla ei ole varaa tällaisen palkkaohjelman toteuttamiseen. KT:n arvion mukaan muut julkisen alan järjestöt vaatisivat yhtä suuria korotuksia, ja palkkakustannukset kasvaisivat tämän takia useilla miljardeilla euroilla.
Tehy ja Super päätyvät huomattavasti pienempiin lukuihin. Ne huomioivat vain 3,6 prosentin ylimääräiset korotukset pelkästään hoitajille, jolloin kustannukset jäisivät muutamiin satoihin miljooniin vuodessa.
Numeroita voidaan tietysti pyöritellä miten halutaan. Tosiasiaksi jää, että Tehy ja Super ovat esittäneet erittäin kovat palkkavaatimukset. Ne virittelivät lakkotaistelua vaatimustensa tueksi jo viime kierroksella, mutta koronapandemia pakotti silloin luopumaan suunnitelmista.
Toinen tosiasia on, että hoitajalakko politisoituu tälläkin kertaa. Viimeksi niin kävi vuonna 2007, jolloin järjestöt uhkasivat joukkoirtisanoutumisilla vaatimustensa tueksi. Silloin niitä kannusti kokoomuksen vaalilupaus 500 euron korotuksesta Sari Sairaanhoitajalle.
Nyt vaatimukset voidaan kohdistaa vielä suoremmin maan hallitukselle. Ensi vuoden alusta lähtien hoitajat saavat palkkansa hyvinvointialueilta, jotka saavat rahansa valtiolta. Mahdollisen palkkaohjelman kustannukset tulevat näin suoraan valtion maksettaviksi.
Muutaman päivän lakko ei ole luonut vielä riittävästi painetta neuvotteluratkaisun hakemiseen.
Asetelma näkyy julkisessa keskustelussa. Sanna Marinin (sd.) hallitus yrittää julkisesti pysyä erossa palkkaneuvotteluista, mutta siinä istuvat vasemmistopuolueet ymmärtävät hoitajien vaatimuksia ja torjuvat erillislain, jolla turvattaisiin niin sanotun suojatyön tekeminen lakon aikana.
Hoitajat muistuttavat puolueiden lupauksista ennen hyvinvointialueiden vaaleja ja vaativat hallitusta lupaamaan työnantajien KT:lle rahat palkkaohjelman toteuttamiseen.
Hoitajat voivat vedota myös yleiseen mielipiteeseen. Gallupien mukaan kansalaiset tukevat heidän vaatimuksiaan muita suuremmista palkankorotuksista.
Myös markkinatalouden logiikka tukee tällä kertaa työntekijöitä. Hoitajista on kova pula, ja työnantajat joutuvat kilpailemaan heistä myös palkoilla.
Kaiken lisäksi palkkojen harmonisointi uusilla hyvinvointialueilla nostaa sekin myös monien hoitajien palkkoja.
Nämä taustamuuttujat eivät vaikuta suoraan järjestöjen neuvotteluihin. Tilanteeseen sopii legendarisen työnantajapomon Tapani Kahrin sanonta: pilli ei vihellä, jos pannussa ei ole painetta. Muutaman päivän lakko ei ole luonut vielä riittävästi painetta neuvotteluratkaisun hakemiseen.
Toisen työmarkkinasanonnan mukaan lakon aloittaminen on aina paljon helpompaa kuin sen lopettaminen.
Tehy ja Super ovat linnoittautuneet tiiviisti omien vaatimustensa taakse. Mitä kauemmin lakko kestää, sitä vaikeampi niiden on perääntyä kasvojaan menettämättä.
Tämäkin lakko päättyy aikanaan neuvottelutulokseen, joka asettuu jonnekin työnantajien ja työntekijöiden vaatimusten välimaastoon. Toivottavasti todellisiin neuvotteluihin päästään mahdollisimman pian.