"Kenelle Euroopassa pitää nyt soittaa?" – Merkelin lähtö sekoittaa EU:n sisäistä dynamiikkaa, mepit ennustavat
Euroopan unioni on keskellä suuria muutospaineita.
Saksan uusi hallitus ottaa ensiaskeliaan, Ranskassa pidetään presidentinvaalit ensi vuoden huhtikuussa, Venäjä valmistelee Ukrainan vastaista sotilasoperaatiota ja Valko-Venäjä kuskaa siirtolaisia Puolan vastaiselle rajalleen.
Keskustan europarlamentaarikko Elsi Katainen odottaa mielenkiinnolla, ottaako Saksan tuore sosiaalidemokraattinen liittokansleri Olaf Scholz roolin unionin tosiasiallisena ykkösnimenä.
Moni on arvioinut, että Ranska pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa, kun Saksa hakee uutta linjaansa.
EU-myönteinen presidentti Emmanuel Macron joutuu silti käymään kovan vaalikamppailun vastaehdokkaitaan konservatiivista Éric Zemmouria ja kansallismielistä Marine Le Peniä vastaan.
Katainen katsookin, että EU:lta puuttuu selkeä johtohahmo.
– Kenelle nyt soitetaan, kun soitetaan Eurooppaan, Katainen muistutti europarlamentaarikoiden tilaisuudessa Yhdysvaltain ex-ulkoministeri Henry Kissingerin klassikkokysymyksestä.
– En usko sitä vieläkään, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille soitetaan – edelleenkin halutaan sitä Angela Merkelin johtajuutta.
SDP:n Mia-Petra Kumpula-Natri uskoo, että moni asia nytkähtää eteen päin, kun Saksan ja Rankan johtajat tapaavat.
Meppi arvioi, että EU:ssa yksittäisten jäsenmaiden roolit ovat viime vuosina vahvistuneet suhteessa unionin instituutioihin.
Kumpula-Natrin mukaan se ei ole aivan ongelmatonta Suomen kaltaiselle maalle, joka näkisi mielellään vahvan, EU:n sisämarkkinoita kehittävän komission.
Europarlamentaarikko uskoo, että Saksan talouslinja muuttuu uuden hallituksen myötä.
– Saksa varmaan pitää jonkinlaista velkajarrutusajatusta yllä, mutta se näkee myös hyvin paljon mahdollisuuksia ja velvollisuuksia siinä, että Eurooppa on solidaarinen.
Kumpula-Natri ennustaa, että Saksa haluaa kasvattamaan eurooppalaista rahoitusta. Tätä pyrkimystä tukee myös Ranska.
SDP-edustajan mukaan jopa tiukkaa talouskuria edustavat saksalaiset EU-parlamentin jäsenet haluavat panostaa ”eurosolidaarisuuteen”.
Kumpula-Natri kertoo, että Saksan valtiovarainministeriö on laskenut solidaarisuuden hyödyttävän talouden kokonaiskuvaa.
– Eikö Suomen valtiovarainministeriö tällaista (laskelmaa) saa?
Nils Torvaldsin (r.) näkemys Scholzin ja Macronin tulevasta yhteistyöstä ei ole ruusuinen.
– Minulla on erittäin huonoja fiilinkejä siitä, koska tämä on niin vaikeasti toimiva akseli. Ranska yrittää tietenkin käyttää tätä tilannetta hyväkseen, kun Saksan politiikka on aika lailla sekaisin.
Torvalds ei usko, että Saksan hallitus istuu kauttaan loppuun saakka.
– On ihme, jos se istuu koko kautensa loppuun asti, koska siinä (hallitusyhteistyössä) kaikki joutuvat mukautumaan oppositiopolitiikasta reaalipolitiikkaan – ja se tulee olemaan kaikille osapuolille aika vaikeaa.
Torvalds katsoo, että EU:n yli käveltiin pahasti, kun Yhdysvaltain ja Venäjän presidentit keskustelivat tiistaina Ukrainan tilanteesta.
– Se on todella huono asia, että EU:n ja varsinkin Suomen turvallisuuspolitiikasta päätetään taas jossain aivan muualla.
Joe Bidenin ja Vladimir Putinin keskustelu ei ollut vihreiden Heidi Hautalan mielestä yhtä dramaattinen tapahtuma.
– Oletan, että Biden on käyttänyt kovaa kieltä ja tehnyt julkisesti selväksi, mitä hintaa Venäjä maksaisi, jos se lähtisi toteuttamaan sotilasoperaatiota Ukrainaa vastaan. Samalla kuitenkin näyttää siltä, että tässä on syntynyt jonkinlainen keskusteluyhteys, meppi arvioi.
Hautalan mielestä EU:ta ei sivuutettu myöskään siksi, että Biden on konsultoinut useita keskeisiä EU-maita.
– Pitäisi pystyä liennyttämään tilannetta niin, ettei Venäjän tarvitse jatkaa (aggressiivista) toimintaansa. Ei voi olla EU:lta pois, jos Bidenilla on ajatuksena, että Venäjän kanssa voidaan kokoontua neuvottelupöytään.
Keskustan Katainen katsoo, että Venäjä haluaa horjuttaa Naton uskottavuutta ja vaikutusvaltaa.
– Talouspakotteita pitää jatkaa Venäjän suuntaan, vaikka kerta toisensa jälkeen voidaan todeta niiden tehottomuus – mutta paljon muitakaan keinoja ei ole. Ehkä Bidenin uhkaukset ovat tehokkaampia. Samaan aikaan olisi tärkeää, että olisi olemassa jonkinlaiset diplomaattiset suhteet.
Kokoomuksen Henna Virkkunen ei aseta suuria odotuksia niin sanotuille EU:n turvatakuille.
Suomi on toivonut, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan strategisesta kompassista tulisi käyttökelpoinen väline.
Virkkusen mukaan asiakirjan ainoa konkreettinen sisältö liittyy kuitenkin siihen, että EU-maat ryhtyvät kehittämään yhteistyötään kyberpuolustuksen osalta.
– Tämä osoittaa sen, että suurimmalle osalle EU:n jäsenmaista Nato on niiden turvallisuusorganisaatio. Ei siellä tietenkään haluta tehdä Natolle päällekkäisiä toimia, eikä se olekaan järkevääkään.