Iso osa 11–17-vuotiaista saa netissä aikuisilta seksuaalissävytteisiä viestejä, osalle "groomaus" on viikoittaista – lapsia myös lahjotaan seksuaalisiin tekoihin, kertoo Pelastakaa Lapset

Iso osa 11–17-vuotiaista kohtaa netissä groomingia eli houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin. Pelastakaa Lapset -järjestön kyselyyn vastanneista lähes yhdeksän kymmenestä on joskus saanut aikuiselta seksuaalissävytteisiä viestejä. Vähintään kerran kuukaudessa viestejä saa useampi kuin joka neljäs lapsi ja viikoittain joka kuudes.

Kyselyn mukaan viestien saamisen kanssa lähes yhtä yleistä on alastonkuvien saaminen tai se, että aikuinen pyytää lapselta alastonkuvia. Lapsista lähes 80 prosenttia on saanut aikuiselta alastonkuvan ja kolmelta neljästä on pyydetty sellaista. Useampi kuin joka kymmenes lapsi kohtaa tällaista viikoittain.

–  Kyllähän tästä tulee esille se, että grooming on todella yleistä, sanoo erityisasiantuntija Tanja Simola Pelastakaa Lapset -järjestöstä.

Kolmannekselle lapsista on tarjottu palkkiota seksuaalisista teoista. Selvityksen mukaan aikuiset ovat esimerkiksi lähettäneet lapsille kuvia rahasta, tupakasta ja alkoholista, joita nämä saisivat vastineeksi alastonkuvista tai tapaamisesta.

Yhdeksän prosenttia groomingia kohdanneista lapsista kertoi suostuneensa aikuisen kanssa videoyhteyteen ja kuusi prosenttia kertoi tavanneensa tekijän fyysisesti.

Pelastakaa Lapset selvitti lasten kokemaa groomingia eli houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin kyselytutkimuksella. Kyselyyn vastasi helmi-maaliskuussa yhteensä lähes 1 800 Suomessa asuvaa 11–17-vuotiasta lasta. Kaikki vastaajat eivät vastanneet kaikkiin kysymyksiin.

Kysely on toteutettu netissä. Se lähetettiin valtakunnallisesti 499 kouluun. Reilu neljännes vastaajista vastasi kyselyyn oppitunnin aikana ja loput sosiaalisen median kautta.

Grooming tarkoittaa toimintaa, jossa aikuinen lähestyy lasta netissä tarkoituksenaan kohdistaa tähän seksuaalista väkivaltaa. Tavoitteena voi olla seksuaalissävytteinen keskustelu, alastonkuvien lähettäminen ja saaminen, seksuaalinen väkivalta videoyhteyttä hyödyntäen tai lapsen tapaaminen. Tekijä saattaa ensin luoda lapseen luottamuksellisen suhteen esimerkiksi osoittamalla kiinnostusta ja ihailua tätä kohtaan ja alkaa pikku hiljaa ujuttaa arkipäiväiseen keskusteluun seksuaalista sisältöä.

Kyselyssä kartoitettiin lapsilta syitä, miksi he ryhtyvät keskustelemaan vieraiden aikuisten kanssa netissä. Yli puolet vastanneista sanoi heillä olleen tylsää, ja 40 prosenttia sanoi syyksi uteliaisuuden. Kolmannes lapsista sanoi, ettei ymmärtänyt, mistä tilanteessa oli kyse. Neljännes kertoi syyksi yksinäisyyden tai sen, ettei kehdannut kieltäytyä.

Joka viides sanoi etsineensä ystävää tai seurustelusuhdetta, ja 15 prosenttia kertoi olleensa kiinnostunut seksistä ja seksuaalisuudesta. Simola sanoo, että seksuaalisuudesta kiinnostuminen kuuluu lapsen kehitykseen ja lapsi voi kokea helpommaksi kysyä asiasta anonyymisti netissä kuin suoraa vanhemmilta.

–  Voi olla, että lapsi ei ole saanut kotoa tai koulusta riittävästi tietoa seksistä tai seksuaalisuudesta. Seksuaalikasvatus on voinut olla puutteellista, sitä ei ole ollut tai se ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lasta sillä hetkellä kiinnostaa.

Selvityksen perusteella lapset kokevat tunnistavansa groomingin varsin usein. Yli 70 prosenttia kertoi tunnistavansa groomaajan, ja yli 90 prosenttia kertoi pitävänsä seksuaalissävytteisiä viestejä groomingina.

–  Lapset tunnistavat grooming-tilanteen silloin, kun se sisältää suoraan seksuaalissävytteisiä elementtejä, mutta me pohdimme sitä, miten hyvin lapsi tunnistaa niitä tilanteita, joissa ei heti ole tällaisia asioita.

Simolan mukaan lapset eivät välttämättä aina osaa soveltaa tietojaan käytäntöön.

–  Esimerkiksi moni kertoi, että jos tällainen tilanne tapahtuu, he blokkaavat tekijän ja kertovat ystävälle, kun heidän pitäisi ehdottomasti ottaa kuvakaappaukset tapahtumista ja esimerkiksi tekijän nimimerkistä, blokata eli estää tämä ja kertoa aikuiselle. Näistä tilanteista tulisi aina ilmoittaa eteenpäin.

Yli puolet kyselyyn vastanneista oli kertonut kohtaamastaan groomingista jollekin. Yli 90 prosentilla tämä joku oli ystävä ja noin joka viidennellä äiti. Vajaa kymmenes kertoi asiasta isälle ja viisi prosenttia kouluterveydenhuollon henkilöstölle. Kolmannes lapsista ei kertonut kokemastaan kenellekään.

Kyselyssä lapsia pyydettiin kertomaan syitä sille, miksi he eivät olleet kertoneet tapahtumista. Kolme neljästä sanoi, ettei pitänyt asiaa vakavana.

–  Onko niin, että lapset eivät tunnista siinä hetkessä, että se on hänelle haitallista, vai mistä siinä on kyse. Tätä meidän aikuisten on tärkeää pohtia, Simola sanoo.

Vastanneista 45 prosenttia sanoi, ettei uskonut kertomisen auttavan ja 35 prosenttia ei uskonut kenenkään olevan kiinnostunut. Kolmannes oli liian häpeissään kertoakseen tapahtuneesta.

–  Häpeä voi olla merkittävä juttu etenkin, jos kotona on puhuttu, että pitää olla varovainen ja esimerkiksi ohjattu, että omia tietoja ei saa antaa netissä vieraille henkilöille, ja sitten lapsi on kuitenkin näin tehnyt. Lapsi voi pelätä, että vanhemmat ovat vihaisia, kun ovat jo kieltäneet kerran.

Simola sanoo, että yksi tärkeä tulos kyselyssä oli se, että lapset toivovat keskustelua netin vaaroista. Toiveena oli, että asioista puhuttaisiin aktiivisemmin esimerkiksi kouluissa, sillä he eivät itse välttämättä uskalla sitä pyytää. Simolan mukaan asian voi perheissä ottaa puheeksi arkisissa tilanteissa osana muuta kuulumisten vaihtoa.

–  Samalla kun aikuinen kysyy lapselta, miten koulussa tai harkoissa meni, niin siihen sisältyisi nettikuulumisten kysyminen, millaisia sovelluksia lapsi käyttää ja kenen kanssa lapsi vaikkapa pelaa tai viestittelee netissä.

Pelastakaa Lapset -järjestön Nettivihje-palveluun voi ilmoittaa netissä havaitsemastaan groomingista sekä lapsia tai nuoria kuvaavasta seksuaalisesta materiaalista.